Pikkujoulularppi 2000: Tonttuja äidin oomme kaikki - Käsikirjoitus
Pikkujoulularppi 2000: Tonttuja äidin oomme kaikki - Kuvat
Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle
Takaisin pääsivulle
Nopeat linkit:
Juhlaväellä oli aluksi hiukan hankaluuksia heittää arkihuolensa, kun liikeasiat olivat liiaksi pinnassa. Joulupukin väen verenpainetta nostivat Anin vaatimukset saada ensi sesonkina sellaiset 250 % enemmän rahaa valmistetulta lelulta. Ihastusta ei herättänyt myöskään Anin ja Mimin suunnitelma siirtää Pukin toiminta Amerikkaan ja perustaa saman tien Floridaan Disneyland-henkinen Joulumaa. Kaikista hävyttömin oli kuitenkin tyttöjen ehdotus, että tuhmatkin lapset saisivat rajattomasti lahjoja, jos vain vanhemmilla on tarpeeksi rahaa. Tätä Joulupukki ei sulattanut. Hän päätti hypätä pois ACME:n kelkasta ja liittoutua Pakkasukon ja Väinämöisen kanssa. Lelutuotanto sovittiin siirrettäväksi Pakkasukon kotisijoille Siperiaan. Suunitelmaan kuului myös Ruudolfin lähettäminen tundralle ja Lassi Lumiukon siirto Korvatunturille. Kaikessa joulumielessä tämä suunnitelma kuulosti ihan reilulta ja leppoisalta. Ehdittiin jo suunnitella lahjojen radikaalia vähentämistä väistämättä syntyvien tuotantovaikeuksien vuoksi, mutta pulma ratkesi, kun Väinämöisen seppäystävä lahjoitti uuden Sammon maailman lasten iloksi.
Tällaista suunnitelmaa Ani ei kuitenkaan pureskelematta niellyt. Hän onnistui saamaan siskonsakin vakuuttuneeksi uuden järjestyksen tuhoisuudesta. Samaan aikaan Jääkuningatar sattui kyselemään tyttösiltä, josko nämä voisivat auttaa ihmislapsen hankkimisessa. Ani näki väkevän liittolaisen osuneen sopivasti kohdalle ja lupasi lainata vaikka pikkusiskoaan - kunhan Jääkuningatar uhkaa lopettaa rekikelit tykkänään, jos Pukki kieltäytyy yhteistyöstä ACME:n kanssa. Ukkikolmikon mainiot suunnitelmat olivat mennä mönkään, mutta Korvatunturin keksijänerolla Ruudolfilla olikin pari ässää hihassa. Muiden puhuessa liikeasioista hän oli ystävänsä Petterin kanssa hautonut keinoa jos toistakin Amerikan-tyttöjen nujertamiseksi. Sukkapuikkoja ampuvasta Tuomiopäivän koneesta kehkeytyi tuota pikaa joulumieltä levittävä Pukkinaattori. Sillä käsiteltyinä Ani ja Mimi olivat yhtä kikatusta, ja Jääkuningatarkin alkoi lämmetä. Hän ja Pakkasukko löysivät toisensa uudelleen ja ilmoittivat lähtevänsä tropiikkiin viettämään kuherruskuukautta.
Maassa oli rauha ja jo vähän luntakin, ja ihmisillä kuin kuolemattomillakin hyvä tahto. Päästiin vihdoin itse asiaan, eli pikkujoulujen viettoon. Koko seurue osallistui Tiernapoika-esitykseen, lukuunottamatta ehkä Pukkia, Ukkoa ja Väiskiä, jotka olivat liittonsa kunniaksi kumonneet glögimukillisen poikineen. Hauskaa oli epäilemättä heilläkin.
Olimme tulleet Mimin kanssa suoraan Amerikasta tänne takapajuiseen paikkaan, jossa olin käynyt myös viime vuonna. Ei minua kovin paljon kiinnostanut, mutta pitihän ACME:n PR hoitaa ja sitäpaitsi Joulupukin tytär Tiina vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta...
Suomalaiset vaikuttivat niin hassuilta. Sen lisäksi paikalla oli kummallisia muita tyyppejä, joita heti epäilimme kuokkavieraiksi; joku kumma pitkäkyntinen ja joku suomalainen, joka esitteli itsensä Väinämöiseksi ja joka myös jakoi kai lahjoja. Vaihdoimme muutaman sanasen emäntien ja muiden kanssa ja sain juteltua Tiinankin kanssa vähän, mutta tämä oli huomattavasti kiinnostuneempi juttelemaan Mimin kanssa ja tällä oli muutenkin niin kiire, että siirryimme yläkertaan.
Keksin valtavan tuottoisan idean (tai no, oli Mimikin siinä mukana ideoimassa), miten koko lahjojen tuotannon voisi keskittää Amerikkaan ja miten Acmelandin yhteyteen voisi perustaa joulumaan. Joulumuori piti heti ajatuksesta, mutta valitettavasti Joulupukki ei oikein lämmennyt sille. Noh, ihmekös tuo, kun mies oli muutenkin niin vanha ja jämähtänyt. Esitin samaan aikaan myös vaatimuksia suuremmista rahamääristä nousseiden tuotantokustannusten takia, ja niihin pukki vaikutti suopeammalta.
Pohdiskelimme ja mietimme ideaa vielä pukin lähdettyä, ja paikalle osuikin juuri sopivasti porojen pääluottamusmies. Hän vastaili kysymyksiimme kuitenkin varsin nihkeästi, mutta olisi ehkä vastannut kunnolla, ellei vieressä ollut Väinämöinen olisi koko ajan keskeyttänyt. Hänellä ei tainnut olla erityisesti mitään käsitystä käytöstavoista.
Meillä oli varsin hauskaa eri ihmisten kanssa jutellessamme. Enpä olisi uskonut että hauskaakin olisi voinut tulla. Suomalaisilla oli niin hassuja tapoja. Sitten kun seisoskelimme alhaalla, kuulimme ohimennen jonkun puhuvan jostakin sammosta, joka ei toiminut juuri nyt kunnolla mutta jolla saisi niin paljon rahaa kuin ikinä haluaisi! Sen täytyi olla Joulupukin rikkauden takana. Nyt meidän pitäisi saada vielä sampo käsiimme.
Jossakin vaiheessa iltaa pukki kutsui meidät uudelleen juttelemaan kanssaan, ja oli valmis kirjoittamaan sopimuksen. Se kuulosti hienolta, ja listasimmekin alustavasti eri asioita, joita siinä pitäisi olla. Mutta sitten paikalle lennähtikin takaisin Väinämöinen, mukanaan alkuperäinen sopimuksemme, joka lensi uuniin! Pukki nousi seisomaan, kätteli muita ja sanoi, ettei mitään sopimusta tule. Ei siinä voinut kuin haukkoa henkeään. Kerroimme haastavamme heidät oikeuteen sopimuksen rikkomisesta ja yritimme vielä päästä sopuun, mutta huonoin tuloksin. Mutta samalla kun Väinämöinen oli astunut sisään ja heittänyt paperimme uuniin, oli hän samalla julistanut, että sampo on nyt reessä ulkona. Niinpä Mimi perässäni livahdimme ulos, ensin suunnitelmana että hankkisimme sampon itsellemme. Mutta sampo näytti painavalta ja hankalalta, joten ajattelimmekin sitten vain hajottaa sen. Potkimme sitä ja kaadoimme päälle kuumaa glögiä, ja palasimme sitten takaisin sisälle. Jääkuningatar halusi jutella kanssamme.
Siirryimme kaikki kolme sivuhuoneeseen ja hän kertoi ongelmistaan. Ei pystynyt tekemään lunta ja tarvitsisi siihen ihmislapsen, halusi että me auttaisimme. Teimme suullisen sopimuksen, jossa sovimme, että antaisimme hänelle kaiken tarvitsemansa, mikäli hän tekisi lunta ja jäätä juuri silloin kun me halusimme. Jääkuningattarella oli myös jotakin kostoaikeita Pakkasukkoa vastaan, joten hyvä että olimme saaneet hänet meidän puolellemme.
Hetken kuluttua myös Pakkasukon apuri-neuvonantaja halusi jutella kanssamme, mutta hän ei vaikuttanut kovin rehelliseltä, ja epäili meitäkin hävyttömästi epärehellisiksi. Hän olisi kovasti tahtonut mukaan ACMEen, mutta mihinpä me olisimme häntä tarvinneet. Lupasimme, että hän saa tulla, jos saa Pakkasukon, Joulupukin ja Väinämöisen riitoihin keskenään. En kyllä hetkeäkään uskonut, että hän onnistuisi siinä.
Kun tulimme takaisin, äkkiä meitä osoiteltiinkin pitkällä punaisella putkella, jotakin tapahtui, ja äkkiä meitä molempia alkoi naurattaa ja kaikki tuntui paljon paremmalta kuin aiemmin. Ei isä olisi vihainen sopimuksen purkautumisesta ja antaisi meille anteeksi. Kaikki oli ihan hyvin ja oli niin hauskaa ja oli joulu. Pakkasukko tuli jotakin puhumaan sopimuksista, ja ohjasimme hänet sekä Jääkuningattaren sivuhuoneeseen juttelemaan keskenään. Ja kas, he tulivat takaisin yhdessä, parina, ja kaikki taputtivat heille. Ulkona alkoi sataa lunta.
Joulupukki ajatteli ilmeisesti, ettei minulla ollut vielä tarpeeksi joulumieltä, ja käytti tuplateholla punaista putkeaan minuun vielä muutaman kerran, kunnes todellakin nauroin kippurassa Mimin katsoessa hämmästyneenä ja kummastuneena vieressä. Loppuilta kuluikin nauraessa ja laulaessa ja hauskaa pitäessä.
Juhlat alkoivat hyvin, mutta pelkäsin, että tämä olisi huono tilaisuus Tiinalle. Tiina oli tullut ikään, jossa ajatellaan ja katsellaan poikia. Tervehdittyäni ensin vieraita, juttelin Tiinan kanssa. Olin huomannut hänen ihastuneen Jooseppiin, joka oli minusta täysin sopimatonta. Jooseppi oli vanha hippi ja minulla oli ollut häneen suhde nuoruuteni hurjilla päivillä. En tiennyt, onko Tiina Joosepin vaiko Joulupukin lapsi. En uskaltanut tätä sanoa, sillä sehän olisi murskannut myytin perinteisestä Joulumuorista, jos asia olisi päässyt leviämään.
Lopulta päädyin juttelemaan rauhassa Joosepin kanssa. Puhuimme ensin yleisiä lelujen tuotannosta ja mietimme Acmen tyttöjen ehdotusta tuotannon siirtämisestä Amerikkaan. Minä halusin kyllä Amerikkaan, mutta perinteitäkin piti kunnioittaa. Olin iloinen, että Jooseppi oli ajatusta vastaan, minäkin sitten kehtasin olla. Rohkaistuin ja siirryin puhumaan Joosepin kanssa hänen tyttöystävätilanteestaan. Jooseppi kertoi olevansa ihastunut siihen Acmen vanhempaan tyttöön, kamalaan kikattavaan ja typerään kuolevaiseen, josta en ehkä oikein pitänyt. Olin vähän hermostunut, sillä eihän tuollainen ollut sopivaa, ilmaisin tämän myös Joosepille, mutta olin tyytyväinen siihen, ettei Jooseppi osoittanut mitään kiinnostusta Tiinaa kohtaan. Olisin halunnut muutenkin Tiinan kiinnostumaan esimerkiksi Pakkasukosta, jotta Joulupukkikin olisi joutunut solmimaan häneen paremmat välit. Pyysin Jooseppia sanomaan Tiinalle, ettei hän ole kiinnostunut Tiinasta. He keskustelivatkin hetken yhdessä, sillä aikaa kun minä menin kertomaan Joulupukille idestani lumen saamiseksi, jos se Jääkuningatar nyt aikoo äksyillä pitkäänkin. (Onneksi niin ei tapahtunut, vaan Jääkuningatar taisi palata yhteen Pakkasukon kanssa. Se ei oikeastaan haitannut, sillä Joulupukki ja Pakkasukko olivat jo sopineet ystävyydestä ja Tiinaa ei enää tarvinnut välikappaleeksi.) Päädyin kuitenkin itse lopulta puhumaan Tiinalle tästä ja ehdotin, josko hän lähtisi Pakkauskon luokse Siperiaan oppimaan uutta ja näkemään maailmaa ja ehkä unohtamaan tämän hassun ihastuksenkin. Helpotuksekseni Tiina suostui.
Loppuaika taisi mennä Joosepin kanssa jutellessa ja vanhoja aikoja muistellessa. Tunsin siinä itseni ihan vanhaksi, hamekin oli pidentynyt, ja ajattelin, että olisi mukavaa järjestää pippalot vanhojen hyvien aikojen muistoksi. Siitä olisi tullut hauskaa. Kohta Väinämöinen ja Pakkasukko tulivat ylös luoksemme. Kohta kaikki olivat koolla ja lauloimme Tiernapoikia. Minä taisin olla melkein ainoa, joka osasi ne kaikki laulut, olinhan nuoruudessani viettänyt paljon aikaa myös pohjoisen sydämessä, Oulussa, tiernapoikakilpailuja katsoen ja katkerana siitä, etten itse voinut osallistua vaan tarhassa vain pojat pääsivät kilpailuihin. Ihmetyksekseni myös Acmen nuorempi tytär osasi laulut, vaikka sellainen amerikkalainen hempukka olikin.
Olin saapunut Joulupukin pikkujoulihin, mikä otollinen tilanne saada itselleni apuri/ apureita, ihmislapsen hankkimiseen, jotta pääsen maailmanvaltiaaksi ja saan kostettua Pakkasukolle, niin hän vielä takaisin luokseni tulee. Lunta ja jäätä kaikki kaipaavat, mutta eihän sitä kukaan jaksa yksin töitä tehdä ja nyt vielä kun olen sairastunut krooniseen hiilidioksidimyrkytykseen. Aluksi istuin yksinäni, olin kuulolla, mitä tontut puhuvat, keitä ovat nuo kaksi ihmislasta ja voisiko heistä olla apua minulle, kuuntelin myös mitä Joulupukki ja Pakkasukko oikein suunnittelevat ?
Toipa keittiössä hääräilevä tonttu minulle piparkakun.-Kuinka ystävällistä. Ja Joulupukin muorikin hetkeksi pysähtyi keksustelemaan kanssani, Oli melkein antamassa minulle yhtä tonttuaan, mutta enhän minä tonttua vaan ihmislapsen...
Minulle selvisi, että nuo kaksi ihmsilasta Acmen edustajat Mimi ja Ani tekevät leluja lapsille, heistä voisi olla minulle apua, kunhan tulee tilaisuus niin keksustelen heidän kanssaan. Join myös mukillisien glögiä, joka oli hyvää.
Illan kuluessa Mimi ja Ani tulivat luokseni, siirryimme toiseen huoneesen keskustelemaan rauhassa, teimme sopimuksen suullisesti, sovimme että he tuovat minulle yhden lapsen, vastapalvelukseksi minä teen heille kesän ja lunta silloin kun he sitä haluavat. Niin ja lapsi on alle kouluikäinen, joka tulee minun luokseni ns. askartelutehtäviin. Päätimme sopia yksityiskohdista myöhemmin tarkemmin. Menimme muiden seuraan, nämä tytöt halusivat jutella kolmistaan Joulupukin kanssa, aluksi Joulupukki oli sitä mieltä että lumiukko tulee mukaan, mutta pienen hetken kuluttua kuitenkin Joulupukki ja tytöt menivät kolmistaan keksustelemaan. - Hui! Joulupukki tuli vihaisena, sanoen jotain lumen tulosta, ja kiristämisestä. Nyt minulle tuli kiirus mennä tyttöjen luo, mitä eivätkö he pidäkkään lupaustaa, Ani ja Mimi rauhoittelivat minua, sanoivat kaiken olevan järjestyksessä. Enpä ollut asiasta enään ollenkaan varma. Nyt Pakkasukko tuli kanssani juttelemaan ja syytti minua kylmäksi.... Myös Väinämöinen, ketä en jostain syystä heti muistanut tuli luokseni ja houkutteli minua mukaansa Kalevalaan. Houkutus tuntui mielekkäältä, olin kyllä luvannut mennä Anille ja Mimille (Vierailulle) heidän kotiinsa Amerikkaan. Menimme toisten seuraan, Mitä ihmettä, Joulupukilla on ase! Joulupukki ampui Aniin, Mimiin ja minuun joulumiletä tuolla asella, pukkinaattorilla. Joulumieli tarttui. Joulupukki kysyi minulta joululaulun Valkoinen joulu laulamista yhteislauluna. vastasin; Mikäs siinä, jos sanat muistuisivat mieleeni.
Näin Amin ja Mimin olevan pakkasukon kanssa, he kaikki kolem kävelivät minua kohti, toinen näistä työistä vinkkasi minutkin mukaansa, varmsitin tämän vielä eleellä, kysyen minäkö ja sain nyökkäyksen vastaukseksi. Niinpä siirryimme toiseen huoneeseen, olimme täällä huoneessa hetken kaikki neljä, kunnes Pakkasukko sanoi jotain lapsille sopimatonta kuultavaa, Ani ja Mimi päättivät jättää meidät kahdestaan. Minä ja Pakkasukko yllättäen sovimme asiat ja löysimme toisemme uudestaan, taioin lunta kaikkien riemuksi. PAkkasukko kertoi kaikille ilosanoman, meidän paluustamme yhteen ja kehoitti kakkia katsomaan ikkunasta ulos, siellä satoi hieman lunta.
Jälleen kerran Pakkasukkoni ja Väinämöinen ottivat glökinjuontikisat ja pitihän se arvata miten siinä taas kävi... Pakkasukkoni se ensin "sammui", mutta ei tuo "sammuminen " kaukana Väinämöiselläkään ollut. Yhteilslauluja laulettiin ja Tiernapoikia esitettiin. No heräsihän se Pakkasukkonikin, niin pääsimme kotiin lähtemään.
|
Pikkujoulularppi 2000: Tonttuja äidin oomme kaikki - Käsikirjoitus Pikkujoulularppi 2000: Tonttuja äidin oomme kaikki - Kuvat Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle Takaisin pääsivulle |
|