Rockin' all over the world - Hahmot
Rockin' all over the world - Kuvat
Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle
Takaisin pääsivulle
Joo, siis, tää joku mr. Isoheppu kutsu mut johonki julkkisbileisiin, ja mähä olin heti lähdössä kun oli juhlinnasta kyse. Siellä saatto olla ihan siistii, tai sitten ei, emmäoo ihan varma. Heräsin seuraavana aamuna putkasta.
>offgame< Aluksi pitää mainita, että kun brieffi ei ollut mitenkään rajottava, kehitin Alanista matkan varrella ihan omaan suuntaan. Vaikka odotukset oli aika pienet, tää oli lopultakin hauska larppi. (Lukuunottamatta sitä, että pelipaikalle piti kävellä jotain 10 kilsaa juna-asemalta ja vielä takasin.)
>ingame< "Minulla on Tylsää. Tylsät bileet. Tylsiä ihmisiä. Tylsä maailma. Mutta pitäisi varmaan kuitenkin yrittää tutustua ihmisiin ja harrastaa vähän paskanjauhantaa, että voisin solmia hyödyllisiä kontakteja ihmisiin, jotka voivat pelastaa urani vajoamasta jonnekin Hanson-tasolle."
Tässä vaiheessa huomasin kaksi muuta pippaloihin vaivautunutta naisstaraa, Kylie Minoguen (Aivi) ja Celine Dionin (Melissa). Ajattelin, että heiltä saattaisi löytyä oikeaa asennetta yhteisprojektiin kanssani tulevalla levylläni. Kun keskustelu eteni, huomasin kuitenkin heidän olevan pohjimmiltaan aivan jotain muuta kuin minä: Celine oli toivoton nössö ja Kylie huorahtava hupakko. Mieleni teki tehdä molemmille naisten maineen pilaajille jotain tosi paskamaista. Jatkoin keskustelua yhteisprojektista, mutta ajattelin samalla, että kunhan saan tietää jotain tarpeeksi törkeää, esim. Tosi Henkilökohtaisen ja Salaisen Paheen tai Perversion jommastakummasta, voisin vuotaa infon paikalla oleville median edustajille.
Kuten minulle usein käy, mielenkiintoni muihin ihmisiin kuitenkin katosi yllättäen hetkeksi ja vajosin omiin ajatuksiini, joita häiritsi vain se seikka, että oli tutustunut kahteen eri mieheen, joista kumpikin oli esittäytynyt Nick Caveksi (Niko ja Veikko). Tosin saatoin olla väärässäkin, koska olin ottanut näin bileiden pohjalle joitakin valikoituja kemikaaleja (joista osittain johtui myös melankolinen mielentilani). Myöhemmin sain kuulla, että se toinen Nick Cave (Veikko) (niitä oli sittenkin oikeasti kaksi!) oli häipynyt paikalta Kylien kanssa. Päättelin (tosin virheellisesti, kuten larpin jälkeen selvisi), että paikalla oleva oli jonkin sortin huijari, ja niinpä välttelinkin kaveria parhaani mukaan.
Hetken kuluttua heräsin taas reagoimaan muun maailman läsnäoloon kun Herra IsoPamppu (Sampo) halusi kiinnittää huomiomme johonkin aloittelevaan kitaristiin (Jussi). Hän esitti meille ensin hiukan loistavaa kitarointia ja sitten täysin oikeaoppisen kitaran hajottamisen. Kiinnostuin miehen terveestä asenteesta ja etenkin hänen ilmeisistä lahjoistaan siinä määrin, että halusin tyypin ehdottomasti mukaan seuraavalle levylleni. Mitään ei allekirjoitettu, mutta poju vaikutti suht kiinnostuneelta tarjoamastani tilaisuudesta. Ja niinhän hänen pitäisikin, olinhan sentään aika suuri stara häneen verrattuna (As if... larpin jälkeen kun selvisi tyypin oikea henkilöllisyys...).
Vähitellen alkoi tuntua siltä, että tarvitsin taas jotain tajuntaa laajentavaa (tai supistavaa, who cares, kunhan jotain, jolla saan pään sekasin). Baari oli tietty auki, mutta alkoholi ei ikinä ole ollut minun makuuni. Itselläni ei ikävä kyllä ollut mitään sopivia aineita mukana, mutta onneksi paikalla oli Iggy Pop (Henkka), jolta pummasin vähän hasista itselleni ja Celine Dionille, joka näytti mielestäni lievästi ahdistuneelta tai masentuneelta. Celine näytti siltä kuinolisi nauttinut enemmän kuin pari kirkasta, mutta ei kai pari hasasätkää mitään pahaa tee (ja vaikka tekisikin, niin mitä väliä?).
Lopun iltaa polttelin apaattisena hasaa Iggyn ja jonkun oreganolta haiskahtavan Jamaikalaistyypin (Eetu) kanssa ja puhuin sekavia asenteesta. Sätkien polttelun ohella saimme bileisiin vähän toimintaa polttelemalla vahingossa puolet Herra IsoPampun Helvetinkalliista Ökymatosta ja Sohvakalustosta.
Rentoa menoa häiritsivät vain kaikkialla häärivät median edustajat, etenkin tungetteleva valokuvaaja (Late). Kehitimme Jamaikalaisen, Iggyn ja Bruce Springsteenin kanssa suunnitelman juottaa tylsä juorutoimittaja ja valokuvaaja känniin, jotta soisimme varastaa heidän sammuttuaan häiritsevät dokumentit ja tuhota ne asianmukaisella tavalla. Suunnitelmamme oli hyvällä alulla, mutta bileet päättyivät kesken, kun äkkiä sisään syöksyi Smurffien Huumeratsausryhmä. Piilotin äkkiä laittomat aineet lähimpään paikkaan (kitara) samalla kun joku toinen heitti niitä alas parvekkeelta... (onnistuneempi veto kuin omani, mutta onneksi Sinivuokoilla ei ollutkaan koiria mukanaan).
Poliisit olivat aggressiivisia ja osoittelivat aseilla joka suuntaan. Juuri silloin jossakin lepäämässä ollut Celine Dion toikkaroi paikalle ja ampui yhden poliisin, jolloin toinen poliisi ampui hänet (tai miten ikinä se nyt kävikään... kuitenkin Celine lojui lopulta lattialla nopeasti laajenevassa verilammikossa.)
Bileet olivat selvästi ohi, mutta tragediasta jäi käteen jotain positiivistakin: ainakin toimittajilla olisi jotain muuta kirjoitettavaa kuin meidän muiden huumesekoilut.
The End. (But to be continued...???)
("mother mother sucking rock and roll / bubble poppin' sugar droppin' rock and roll" -- U2 / Mofo)
Aluksi minun täytyy paljastaa salaisuus. Minä olen Janis Joplin, enkä oikeasti kuollut vuonna 1970. Se oli lavastettu juttu! Katsokaas kun minun kaltaistani voimakasta naishahmoa ei oikein hyväksytty sen ajan musiikkibisneksessä. Olisin päässyt hengestäni ihan todella, jos en olisi kadonnut. Lavastetun kuolemani jälkeen elelin rauhallista elämää maaseudulla. Aloitin kuolemanjälkeisen elämäni hankkitumalla eroon alkoholista ja heroiinista. Nykyään olen aivan raitis. Lääkkeitä tietysti otan aika tavalla, koska huono elämä silloin 60-luvulla pilasi terveyteni. Mutta ei niitä lasketa. Lisäksi olen käynyt ääniterapiassakin jo monta vuotta!
Niihin juhliin tulin tarjoilijaksi naamioituneena. Minua kiinnosti haistella musiikkibisneksessä vallitsevaa ilmapiiriä. Aluksi yritin tarjoilemisen ohessa kysellä mm. Stingiltä ja Paul McCartneyltä heidän nykyisestä musiikistaan, mutta he olivat kovin vähäsanaisia. Sting aikoi kuulemma levyttää dueton jokun naislaulajan kanssa. Yritin jalomielisesti tarjoutua tehtävään, mutta mies totesi ylimielisesti, että hänellepä ei kelpaa kuka tahansa. Muistin, että eipä kelpaa minullekaan. Ha!
Ajauduin kohtuullisen mielenkiintoiseen keskusteluun Alanis Morissetten ja Kylie Minoguen kanssa. He tuntuivat olevan itsenäisiä ja asemansa tiedostavia nuoria naisia, varsinkin Alanis. Yritin kertoa heille, miten vaikeaa omanarvontuntoisella naismuusikolla oli 60-luvulla, ja he osoittivat kiitettävää kiinnostusta. Mutta sitten Kylie katosi ja Alanis vajosi omaan maailmaansa. Ryyppämään ratkennut Celine Dion kertoi onnettomasta avioliitostaan. Se vikisevä popdiiva ikävystytti minua suunnattomasti. Raahasin hänet sivuhuoneeseen baarimikon ja Paul McCartneyn avustuksella.
Ilta jatkui ja aloin tympääntyä nykymuusikoihin. Sattuihan siinä pari hassua välikohtausta. Bruce Springsteen valitti päänsärkyä, ja tarjosin hänelle omia rauhoittaviani vodkan kanssa. Vähän myöhemmin kaadoin palavalle matolle pirtua. Jälkimmäinen oli ihan totta vahinko. Edellinen ei.
Juhlissa oli kuitenkin kaksi ihan mielenkiintoista tyyppiä. Jonkin aikaa mietittyäni tunnistin heidät Jimi Hendrixiksi ja Bob Marleyksi. Juttelin heidän kanssaan villistä 60-luvusta aluksi anonyyminä, sitten rohkaistuin esittäytymään heille. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Pojat keksivät, että lehdistön edustajat voisi juottaa umpitunneliin ja sitten varastaa muistiinpanot. Minusta idea oli kannatettava. Ihan vain kaiken varalta.
Toimittaja ei ikävä kyllä enää suostunut juomaan, mutta valokuvaaja sentään. Päätin vauhdittaa hänen saamistaan pois pelistä lisäämällä viskiin omia sydänlääkkeitäni. Stingkin otti sitä viskiä vahingossa. No en minä tiedä, oliko se ihan puhdas vahinko... En kuitenkaan ehtinyt nähdä Stingin kuolinkamppailua, kun poliisipartio ryntäsi juhliin. Yksi heistä tunnisti minut, mutta Celine Dion oli kultainen ja ampui mokoman. Eikä siinä sitten muuta. Meidät vietiin putkaan.
En nyt oikein muista, mitä tulikaan tehtyä. Mutta onhan se ihan ymmärrettävää.Olin juuri tullut kiertueelta ja olin väsynyt. Sitä paitsi olin kyllästynyt itseäni 26-vuotta vanhempaan impotenttimieheeni ja manageriini, joka pakottaa minut laulamaan typeriä lauluja. Eihän niissä ole mitään asennetta! Olin tullut vakaaseen päätökseen muuttaa elämääni.
Tietenkään ei tullut mieleenikään nauttia päihteitä, mutta minkäs minä sille mahdoin, että minut juotettiin känniin. Epäilin tietenkin katalaa baarimikkoa, mutta olotilani käydessä sekavammaksi syyllisen etsiminen jäi. Onneksi huomasin ajoissa olevani juovuksissa, ja siirryin sivuhuoneeseen lepäämään. En siis nolannut itseäni, mutta ikävä kyllä minusta liikkuu vääristettyjä juttuja. Tietysti kuuluisista, upeista naisista kuten minä halutaan kertoa juoruja, sehän on selvä. Mutta silti... .
Minä olin kuulemma aluksi mollannut miestäni julkisesti ja lupautunut tekemään levyn Kylie Minoguen kanssa. Minä olin kuulemma ollut vitt... harmistunut ja juonut ihan vapaaehtoisesti. Enhän minä sellaista tekisi. Päihtyneenä olin kaatuillut (kuvat ovat varmasti väärennettyjä) ja käynyt laattaamassa keittiössä. Minäkö muka olisin vapaaehtoisesti mennyt keittiön puolelle, varsinkin kun siellä oli se petollinen baarimikko? Hänhän olisi vaikka voinut käyttää tilaisuutta hyväkseen, miksi hän muuten olisi minut känniin juottanut. Mutta olin minä sentään niin hyvässä kunnossa, että en antanut hänen koskea itseeni pikkusormellakaan.
Myöhemmin Iggy oli kuulemma istunut sylissäni ja tarjonnut minulle jotakin poltettavaa. Sen jälkeen oloni oli muuttunut vielä sekavammaksi. Olenkin aina sanonut, että tupakka ei sovi minulle. Minulle väitettiin, että olin maannut lattialla ja kertonut olevani kukkakaali. Suuri huolenaiheeni oli, olenko raaka vai keitetty. Olin kaivannut muita kesäkeittoaineksia. Brucea olin sanonut herneeksi ja Janisia porkkanaksi. Lopulta baarimikko, jota luulin pippuriksi, oli vienyt minut makuuhuoneeseen. En olisi kyllä lähtenyt, jos olisin tunnistanut hänet. Mutta kyllähän mustat vaatteet hämäävät kenet tahansa... . Huonessa oli kuulemma käynyt enemmän ja vähemmän ihmisiä. Olin saanut itkukohtauksen, ja he yrittivät lohduttaa minua. Varsinkin Nick, Paul ja baarimikko kunnostautuivat tällä alalla.
Lopulta,ollessani yksin sivuhuoneessa, olin kuullut kummallisia ääniä. En vieläkään ymmärrä, mistä löysin sen aseen. Mutta sen avulla minun onnistui päästä eroon miehestä, joka ryntäsi sisään pilataakseen hienot juhlamme. Mokoma ansaitsi kuolla. Tosin hänkin ehti ampua minua ennen kuin sai menolippunsa Helvettiin. Minä Celine Dion, kaikkien aikojen kuuluisin ja paras laulaja en elä enää.
|
Rockin' all over the world - Hahmot Rockin' all over the world - Kuvat Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle Takaisin pääsivulle |
|