Rokokoolarppi 2: Uusintakierros aloittelijoille - Yleinen Tiedote
Oheismateriaalia Rokokoo 2-koekaniineille
Aluksi pieni johdanto niille, jotka tuntevat itsensä hämmentyneiksi.
Larppi, johon juuri olet osallistumassa, sijoittuu siis 1700-luvun
ranskalaisen yläluokan pariin. Tuonnempana hiukan lisää juonesta. Larpin
nimi on Rokokoo 2, koska se sijoittuu rokokooaikaan ja on pidetty myös
Rokokoo 1-niminen larppi. Myöhemmin mainitaan kreivin perhettä
koetelleet dramaattiset tapahtumat, jotka ovat itse asiassa Rokokoo 1:n
tapahtumia.
Sinun tehtäväsi on eläytyä hahmosi nahkoihin ja tehdä sellaisia
asioita kuin hänkin tekisi. Saat improvisoida vapaasti. Tärkeintä on
eläytyminen! Jos sinun jostakin syystä täytyy esittää larppiin
kuulumattomia huomautuksia tai mennä jonnekin minne hahmosi ei mene,
laita nyrkki pääsi päälle. Näin kaikki tietävät, että olet niinsanotusti
off game. Vältä tällaista peliin kuulumatonta toimintaa. Jos taas satut
kuolemaan (näissä larpeissa sitä ei ole koskaan tapahtunut, mutta kerta
se on ensimmäinenkin), jää paikellesi makaamaan tai auta, mikäli sinua
kannetaan johonkin. Jos satut lojumaan sellaisessa paikassa, että
pölyhuiskineen joka puolella hosuva sisäkkökään ei sinua löytäisi, etsi
nyrkki pään päällä joku GM. Jos huomaat kesken pelin, että jokin asia
on epäselvä, menettele samoin.
Muut hahmot
Larpin aikana käytämme kaikki nimilappuja, joten ei syytä paniikkiin.
Antoine d'Arcy (Kirill)
Kreivi, kartanon isäntä. Tunnetaan mukavana ja vieraanvaraisena miehenä.
Nykyään aika hajamielinen, arvokas vanha herra. Kirjoittaa muistelmiaan
ja haluaa tulla kuuluisaksi kirjailijaksi.
Cecile d'Arcy [s.de Bouttevillain] (Tuuli P.)
Kreivitär ja edellisen vaimo. Sekosi oltuaan kiltti ja huolehtivainen
liian monta vuotta. Hänelle pitäisi olla kiltti, mutta hän on aika
rasittava välillä. Harrastaa yrttejä.
François d'Arcy (Lauri)
Kreivin vanhempi poika. Ollut Marseillesissa opiskelemassa viisi vuotta
ja tullut juuri takaisin. Oli hurja poika nuorempana, mutta näyttää
rauhoittuneen. Hänellä on myös nelivuotias poika, jonka nimi on François
ja joka syntyi vain seitsemän kuukautta vanhempiensa häiden jälkeen,
niin että jos mieli tekee, vihjailkaa ilkeästi.
Delphine d'Arcy (Chia)
Oli kreivittären seuraneiti, kunnes viisi vuotta sitten karkasi ja
avioitui Françoisin kanssa. Useimpien mielestä hirveä nousukas, joka
hyppii kreivittären nenälle. Piti epäilyttävää kirjallisuussalonkia
Marseillesissa. Sinisukka!
Alphonse Oudry (anteeksi, en tiedä pelaajan nimeä)
Kreivin köyhä sukulainen, joka on norkoillut kartanossa jo ties miten
monta vuotta. Oli idealisti, nyt se on jäänyt vähemmälle. Monet pitävät
häntä velttona nahjuksena.
Isä Thibaut (Niko)
Paikallisen seurakunnan pappi. Uskonnollisiksi itsensä tuntevat ihmiset
ja vähän muutkin voivat ripittäytyä hänelle, muut voivat viettää aikaa
hänen kanssaan muuten vain. Pitää matalaa profiilia Sanan
julistamisessa.
Laurent de Bouttevillain (kts. toiseksi edellinen hahmo)
Kreivittären nuori sukulainen, joka on tullut kartanoon vierailulle.
Erittäin komea ja miellyttävä nuorimies.
Odile de Moutonnoir [s.de Colombeblanche] (Aivi)
Sinisukka, joka on naimisissa kreivin sukulaisen kanssa ja joka
tunnetaan ympäri Ranskaa terävästä kielestään ja kyvystään kirjoittaa
nerokkaita, ivallisia kirjeitä. Elää erossa miehestään, mutta siitä ei
puhuta. Keskipitkällä vierailulla. Markiisitar.
Jeanne de Nancy [s.de Blaye] (Tuuli V.)
Rakastettava, varakas juorutäti, leski. Älä kerro huolistasi hänelle,
hän tietää ne muutenkin. Kreivittären nuoruudenystävä, lyhyellä
vierailulla. Paronitar.
Lucie de La Fontaine (Melissa)
Kreivittären ystävän 26-vuotias tytär, joka on asunut kartanossa jo
vaikka miten pitkään. Isä Länsi-Intiassa, äiti kuollut. Ihastuttava,
rakastettava, kaunis, soittaa cembaloa ja harppua, laulaa. On niin vanha
(26-vuotias!), että tarvitsisi miehen ja äkkiä, vaikka yrittääkin
esittää muuta.
Sophie de Grandcochon [s. de Nancy] (Kaisu)
Nancyn paronittaren tytär, Michel de G:n vaimo. Kartanossa lyhyellä
vierailulla miehensä kanssa. Uskonnollinen, hyväntahtoinen, joskaan ei
yhtä naiivi kuin aivan nuorena. Paronitar.
Michel de Grandcochon (Olli)
Sophien mies, Françoisin ystävä. Toisien mielestä kauhea öykkäri,
toisien mielestä miellyttävä herrasmies.
Ainakin rikas. Paroni.
Adolf von Klinkerhoffen (Ville)
Nuori filosofi Elsassista/Alsacesta. (Hyvä eurokansalainen kyllä tietää,
mikä Elsass/Alsace on.) Kärttyisä besserwisser. Änkesi kartanoon
ilmeisesti puoliväkisin, käyttäen kreivin kuuluisaa vieraanvaraisuutta
hyväkseen.
Jean Artois (tällä hetkellä ei pelaajaa)
Kreivittären pikkuserkku, kartanossa vierailemassa. On kotoisin maalta
jostain Toulousen läheltä, eikä ole edes aatelinen, mutta yrittäkää nyt
suhtautua. Käyttäytyy hyvin ja rehdin oloisesti.
Yvette Artois (Manja)
Jeanin vaimo. Melkoinen juoruämmä, ei onnistu peittämään keskiluokkaista
alkuperäänsä täysin.
Louis Artois (ei pelaajaa)
Edellämainittujen vähän yli kaksikymmenvuotias poika. Maalaistollo.
Paquita de Aguilar (Johanna)
Lucien isän uuden vaimon tytär Länsi-Intiasta, tullut vasta katsomaan
siskopuoltaan. Ihastuttava kreolineitokainen, ei aivan yhtä taitava ja
viehättävä kuin Lucie, mutta melkein.
Charlotte de Petitlapin [s.d'Arcy] Anna
Kreivin serkku, josta kreivi piti paljon tämän ollessa lapsi. Käy usein
kartanossa kreiviä ja tämän perhettä tapaamassa. Käytökseltään viileän
ylhäinen, tunnetaan hyveellisyydestään, mutta perso jalokiville.
Henri de Petitlapin (Lasse)
Edellisen mies, hyvätapainen ja rauhallinen. Haluaa paljon rahaa.
Paronin nuorempi poika, vähän katkera asemastaan.
Jekaterina Stroganova [eli Catherine tai m:lle Stroganof] (Iiris)
Kreivittären uusin seuraneiti Venäjältä, ollut kartanossa pari
kuukautta. Aurinkoinen ja rakastettava.
John Ballister (Mikko) {GM}
Uskollinen hovimestari Englannista.
Rosine Poissonfroid (Riina) {GM}
Sisäkkö.
Mathieu Valmathieu (Tomas) {GM}
Puutarhuri.
Taustaa
Elämme siis vuotta 1785 maaseudulla Lyonin lähettyvillä. Kreivi ja
kreivitär ovat asuneet kartanossa jo ties miten pitkään. Tällä hetkellä
elämä kartanossa on lievästi kaoottista. Ihmisiä tulee ja menee, kreivi
ei välitä mistään, kreivitär on hullu ja luokkarajat sekaisin. Aina
asiat eivät kuitenkaan ole olleet näin. Vielä jokin aika sitten elämä
kartanossa oli sovinnaista ja idyllistä. Vieraanvarainen ja seurallinen
kreivi piti tapahtumien lankoja käsissään, ja hänen rakastettava
vaimonsa, joka silloin vielä oli järjissään, huolehti kaikkien
hyvinvoinnista. Eloa kartanoon toivat kreiviparin rasavillit pojat
François ja Jacgues, ihana Lucie de La Fontaine ja lukuisat vieraat.
Järjestystä piti yllä kreivittären vanha setä. Kreiviparilla oli myös
salaperäinen kasvattipoika Philippe, jota potkittiin asiaankuuluvasti
päähän. Mutta viisi vuotta sitten perhettä kohtasi dramaattinen
murhenäytelmä. Tunnelma alkoi kiristyä, kun lähes koko palveluskunta
irtisanoutui. Kreivittären mielenterveys alkoi säröillä, ja joitakin
kummia salajuonia punottiin. Eräänä pimeänä syysyönä tapahtumat lopulta
kohosivat kliimaksiinsa. Aamun valjetessa kreivi löysi kaksi lähes
identtistä kirjettä pojiltaan. François kertoi karanneensa Marseillesiin
äitinsä kamarineidon kanssa, Jacgues taas sanoi lähteneensä sotaväkeen.
Pian huomattiin, että myös ottopoika Philippe, englantilainen
kotiopettaja ja kreivin rakas arbialainen ori olivat kadonneet.
(Seuraavat tapahtumat on keksitty sitomaan Rokokoo 1 ja Rokokoo 2
toisiinsa.) Joitakin kuukausia myöhemmin Jacgues löydettiin
hirttäytyneenä vanhasta ladosta. Kreivitär ei koskaan toipunut
ennalleen, ja kreivikin alkoi viihtyä yhä paremmin omissa oloissaan. Ja
vanha setä kuoli sydänkohtaukseen. François on sentään palannut takaisin
saatuaan opinnot menestyksekkäästi päätökseen, mutta ikävä kyllä hänellä
on mukanaan huonotapainen vaimonsa ja nelivuotias pikku-François.
Kartanossa puhaltavat vähintäänkin epämiellyttävät uudet tuulet, mutta
yrittäkää silti pitää hauskaa.
Käytöksestä ja mentaliteetista
Muodollinen käytös on melko keskeisellä sijalla. Olkaa ilkeitä
toisillenne jos siltä tuntuu, mutta tehkää se kohteliaasti. Jos hahmosi
on älykäs, voit käyttää ironiaa ja sarkasmia niin paljon kuin ikinä
jaksat. Olkaa kuitenkin päällisin puolin rakastettavia - mikäli
hahmoanne ei ole mainittu erityisen epäsovinnaiseksi.
Muistakaa niiailla ja kumarrella itseänne ylemmille, suudella kädelle
ja teititellä. Yleensä korrekti puhuttelu on asianomaisen sukunimi,
jonka edessä on aatelisarvo tai, jos sellaista ei ole, mademoiselle,
madame tai monsieur. ("Hyvää päivää, markiisitar de Moutonnoir! Ja kas,
tekin olette täällä, madame Artois!") Palvelusväkeä voi puhutella
pelkällä suku- tai etunimellä, mutta teitittely on suositeltavaa
("Ballister, tuokaa viiniä!") Alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville
aineksille voi osoittaa epäkunnioitusta käyttämällä etunimeä ("Alphonse,
olisitko niin ystävällinen että laskisit jalkasi alas pöydältä?").
Läheisiä ystäviä saa puhutella etunimeltä ja jopa sinutella.
Palvelusväen kanssa ei muuten seurustella sivistyneesti.
Moraali on kaksinaista. Huomatkaa, että avioliiton ulkopuoliset suhteet
ovat varsin tavallisia. Jos sinulla sellaisia on, voit aina silloin
tällöin kadota jonnekin rakastajasi tai rakastajattaresi kanssa.
Uusiakin suhteita voi hankkia, jos se sopii hahmon luonteeseen.
Juonittelu on myös kivaa. Etsi salaliittolaisia (jos ei muuten, niin
kierouden ja salamyhkäisyyden vuoksi). Olette muuten kaikki
katolilaisia, mutta ette kovin hartaita. Jos helvetin tuli alkaa
hirvittää, etsi pappi ja ripittäydy.
Tämä voi tulla vähän äkkiä, mutta tulipa tässä mieleen, että elokuva
Valheet ja viettelijät voisi auttaa virittäytymään tunnelmaan. En muista
ohjaajaa, mutta elokuvassa näyttelevät John Malkovich, Glenn Close, Uma
Thurman ja Keanu Reeves. Jos olette nähneet, muistelkaa. Jos ette ole,
mutta saatte jostakin taivaallisesta sattumasta tilaisuuden ennen
lauantai-iltapäivää, käyttäkää se.
Olisi suotavaa osallistua myös tanssimiseen (paitsi jos olemme
huviretkellä kartanon puistossa, siinä tapauksessa unohtakaa tämä
kappale). Improvisoikaa rokokooaikaista liikehdintää. Niiailkaa,
kumarrelkaa, nyökkäilkää, hymyilkää, viittoilkaa käsillänne,
huiskuttakaa viuhkoja ja pyörikää hillitysti toistenne käsivarsien ali.
Sotilaallinen ryhti on tässäkin kaiken A ja O!
Vaatteet ja rekvisiitta
Rokokooaikaisen naisen pukuun kuuluu mahdollisimman leveä hame,
rusetteja, röyhelöitä, noin puoli metriä korkea kampaus ja
pastellivärejä ja miehen asuun röyhelöpaita, polvihousut, tumma takki
(mielellään samettia) sekä rusetilla poninhännälle sidotut hiukset.
Tässä muutamia niksejä.
Naisen asun tärkein osa on vähintään puoleen väliin säärtä ulottuva hame
(ennen tätä vuosisataa hienolla naisella ei ollut kahta jalkaa!). Muu ei
ole niin tärkeää. Hameeseen saa leveyttä pukemalla monta päällekkäin.
Myös kanaverkko ja uimarenkaat auttavat, mutta ovat epäkäytännöllisiä
liikkuessa. Korkean kampauksen saa kätevästi aikaan, kun tekee
kartongista noin 25 cm korkean tötterön ja kiinnittää sen pinneillä
päälakeen. Sitten pannaan tötterön päälle peruukki ja kiinnitetään se
nauhojen ja pinnien avulla paikoilleen. Mutta riittää, jos viitsii
kiinnittää tukkansa jotenkin ylös. Naama on hyvä puuteroida
mahdollisimman kalpeaksi ja piirtää johonkin kauneuspilkku.
Polvihousuja on aikaisemmissa rokokoolarpeissa tehty pukemalla päälle
polvisukat tai sukkahousut ja verryttelyhousut, rullaamalla housujen
lahkeet polviin ja kiinnittämälä ne vaikka kuminauhoilla. Käyttäkää
puuteria ja sirotelkaa tukkaan talkkia (jos ette saa mistään hillittyä
peruukkia).
Muuta rekvisiittaa voivat olla viuhkat, nenäliinat, rukousnauhat, pikku
raamatut jne. Ei tavara ole oikeasti niin tärkeää, vaan innokas mieli.
