Olet kreivi Antoinen vaimo. Olet ollut sellainen jo aika kauan. Mutta kreivi ei taida aina olla ollut kovinkaan uskollinen sinulle. Ainakin niin uskot. Ainakaan ajoittain. Sinulla on myös ihastuttava, kiltti poika Francois. Hänellä on myös ihastuttava vaimo, Delphine, jota pidät hyvänä ystävänäsi. Et ollut nähnyt heitä ihan vähään aikaan jostain syystä, et kyllä muista mistä. Syy saattaisi olla, etteivät he ole aivan lähiaikoina enää asuneet sinun ja aviomiehesi kanssa. Mahdollisesti.
Olet vastikään saapunut miniäsi Delphinen kirjasalonkiin. Syy lähtöösi miehesi, kreivi Antoinen, talosta on yksinkertainen: et voinut enää sietää sitä vanhaa hummailevaa kääkkää. Joten päätit lähteä, mahdollisesti lopullisesti. Kun saavuit kirjasalonkiin, oli vastaanotto tietysti mitä mainioin, vaikka et tuntenutkaan muita ihmisiä kuin poikasi ja hänen vaimonsa. Onko muuten jo mainittu, että muistisi heittelee aina joskus? Myös ajatuksesi harhailevat vähän väliä, mutta muuten mielesi on kirkas. Niin, kyllä kukilla (ja varsinkin yrteillä) on tunteet. Nyt kun aikaa on jo kerinnyt kulua, olet alkanut huomata, etteivät kaikki olekaan niin iloisia täällä olostasi. Mutta tottakai sinua tarvitaan. Kaikki ei mene hyvin tässä ulkoapäin niin mukavassa aatelisidyllissä, olet siitä aivan varma. Ensinnäkin, olet aivan varma, että lakeija Charles harrastaa kaikenlaista siveetöntä puuhaa, hän kun on ulkoapäin aivan liian puhtoinen. Ja markiisitar Josephine de Bordeaux luultavasti varastelee talon pöytähopeita, hän kun sellainen nainen on. Ja olet vuorenvarma, että Paronitar Sylvie de Carouselilla on pahat mielessä poikasi vaimon, Delphinen suhteen. Oletkin aina muistuttelemassa Delphineä tästä.
Mutta ei se kaikki niin epämieluista tässä taloudessa ole. Täällä on nimittäin paljon komeita, nuoria miehiä. Tuo söpö runoilija Alphonse Leblanc, muun muassa. Hän on kerrassaan ihastuttava. Ja hän puhuu kaiken lisäksi niin kauniisti. Tosin hänellä on jo jotain lehmänkauppaa markiisitar Josephine de Bordeauxin kanssa (kyllä, se sama nainen joka niitä pöytähopeita varastelee). Toinen hieno kohde on tietenkin markiisi René de Colombeblanche, joka puolestaan on todella menevä ja rento nuorimies. Tosin hänelläkin on jonkinlainen suhde tuohon pahantahtoiseen korppiin, Sylviehen. Yritätkin saada kaikin voimin Renéä pois Sylvien vaikutuspiiristä.
TAUSTA:
Uskaltaisinpa väittää, että monellakaan ei ole yhtä jännittävää menneisyyttä kuin sinulla. Olet köyhän suutarin tytär. Lapsuutesi vietit Pariisin käsityöläiskortteleissa. Huomasit jo varhain, että et ollut mikään tavallinen lapsi. Olit harvinaisen älykäs. Nero, suorastaan. Opettelit itseksesi lukemaan, ja kun siinä kymmenvuotiaana pääsit parempiin piireihin piiaksi, aloit pihistellä kirjoja. Opettelit kreikan ja latinan kielet ja hankit itsellesi laajat tiedot historiasta, luonnontieteistä ja sen sellaisesta. Pian oma elämänpiirisi alkoi tuntua kovin ahtaalta, ja 20-vuotiaana lähdit kiertelemään ympäri Ranskaa. Työskentelit tarjoilijana, sadonkorjuuapuna, pyykinpesijänä.... Välillä jopa tanssityttönä merimieskapakoissa. Viiden vuoden ajan sinulla oli ihan hauskaa, sitten sinun alkoi tehdä mielesi kiipiä ylöspäin yhteiskuntaluokkien tikapuilla. Väärensit itsellesi suositukset ja pääsit erään kreivitär d'Arcyn kamarineidoksi.
Uusi asemasi ei ollut ensinkään hassumpi. Tongit aluksi hyvinkin ahkerasti kartanon kirjastoa, mutta vähitellen huomasit, että juonittelu ja varsinkin miessuhteet olivat paljon mielenkiintoisempia. Sinulla oli pitkäaikainen suhde sekä kreiviin, eli emäntäsi mieheen, että kreiviparin hurjapäiseen poikaan Françoisiin. Aikasi kuluksi flirttailit myös lakeijoiden ja englantilaisen kotiopettajan kanssa. Juonittelussa olit niin näppärä, että tajusit kreivin kasvattipojan Philippen olevan vallasta syöstyn ex- kuninkaan sukulainen, jonka kartanossa hengaillut muka-sukulainen yritti tappaa. Autoit pojan pakoon ihan hyvää hyvyyttäsi.
Samoihin aikoihin huomasit kauhuksesi odottavasi kreivin lasta. Tilanne oli vakava. Aikanne vapaamieliset seurapiirit katsovat monenlaisia asioita läpi sormien, mutta aviottoman lapsen saaminen olisi luultavimmin johtanut työpaikan menettämiseen. Tarvitsit siis miehen. Harkitsit aluksi englantilaista kotiopettajaa, joka oli palaamassa kotimaahansa. Sisälläsi oli herännyt omatunto tai jokin sellainen, ja halusit aloittaa uuden elämän. Onneksi kuitenkin tajusit, että lehden kääntäminen elämässä voi olla iloinenkin asia. Huijasit Françoisin karkaamaan kanssasi Marseillesiin! François alkoi opiskella, sinä perustit kirjallisuussalongin, ja teistä tuli oikopäätä osa kaupungin sivistyneistöä. Olette eläneet nykyisessä asemassanne jo kuusi vuotta. Noin vuosi sitten miehesi valmistui maisteriksi ja yrititte palata d'Arcyjen kartanoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Kreivi ja kreivitär olivat jo täysin seniilejä, kreivittären uusi kamarineiti oli joku juoppo venäläinen ja muutenkin kartano oli täynnä omituisia ihmisiä. Vanha perhetuttu, Grandcochonin paroni, sai päähänsä lahdata puutarhurin jonkun joutavan kunnianloukkauksen takia, ja muutenkin ilmapiiri oli kovin.... barbaarinen. Palasitte sivistyksen pariin.
NYKYINEN TILANNE:
Olet 36-vuotias, kukoistava seurapiirirouva. Et enää ole ihan yhtä välkky kuin nuorempana, vaikka uskot kyllä olevasi. Pidit lahjasi piilossa monta vuotta, mutta nyt et enää piilota kynttilääsi vakan alle. Annat älysi säkenöidä! Nykyään elämäsi pääasia on liehittelevän seurapiirin loisteessa paistattelu. Olethan rikas ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Ja kunhan vanhasta kreivistä aika jättää, sinusta tulee vielä rikkaampi ja oikein kreivitär.
Olet syvästi kiintynyt aviomieheesi. Mieti vain, miten kurjaa elämäsi olisi ilman häntä! Vietätte oikeastaan aika leppoisaa perhe-elämää. Miehesi on mukavasti tossun alla, mutta joskus sinusta on ihan mukava tehdä hänenkin mielikseen. Hänellä ei edes ole rakastajattaria, lukuun ottamatta kamarineitoasi Cosettea. Muistat omasta nuoruudestasi, että tuollaiset pikku suhteet kuuluvat asiaan - mutta jos miehesi ravaisi yökaudet hameenhelmojen perässä, alkaisit hermostua. François on hyvin ylpeä pojastanne pikku-Françoisista. Hänen on paras olla tietämättä, kuka lapsen isä oikeasti on. Myös Françoisin äiti Cecile kunnioittaa kotianne läsnäolollaan, hän kun tympääntyi kreiviin, joka selvästi petti häntä. Yrität hienovaraisesti vihjailla kreivittärelle kotiinlähdöstä, mutta hän ei todellakaan ota niitä kuuleviin korviinsa. Onneksi hän on hauska eikä mitenkään erityisen ilkeä. Umpihulluhan hän on ollut jo kuusi vuotta. Tunnet hiukkasen tunnontuskia hänen sekoamisestaan, se kun ajoittui juuri sinun ja Françoisin karkaamisen aikoihin. Siksi olet enimmäkseen kiltti kreivittärelle.
Kamarineito Cosette on sisarentyttäresi, mutta tästäkin asiasta on hyvä vaieta. Et halua, että perhetaustasi tulee yleiseen tietoon. Otit tytön joskus puolisen vuotta sitten hoiviisi, koska halusit auttaa köyhää perhettäsi. Cosette on kasvanut samassa ympäristössä kuin sinäkin, ja haluat hieman sivistää häntä. Olet kiintynyt häneen, sillä hän muistuttaa paljon kuollutta siskoasi (eli siis äitiään), joka oli sinulle hyivn rakas. Hänellä on kevytmielinen suhde Réné de Colombeblanchen kanssa. Sinusta se on hieno juttu. Muu palvelusväkikin menettelee. Hovimestari on erittäin mukava luotettava, lakeijatkin vaikuttavat ihan kelvollisilta. Englantilaisesta Westfordista et varsinaisesti pidä, mutta mies kuuluu hoitavan työnsä hyvin ja se riittää.
Parhaat ystäväsi ovat Sylvie de Carousel ja Josephine de Bordeaux. He viihtyvät hyvin salongissasi. Lujatahtoinen Sylvie on aina valmis auttamaan juonitteluissa ja tietää uusimmat juorut. Josephinen kanssa taas on hauska vaikka käydä vaatekaapilla kallistelemassa salaista konjakkipulloa. Sylvien poika Marcel ja vanhapiikatytär Lisette ovat sinusta pirteä lisä salonkiisi. Ystäviesi kamarineidot ovat mielenkiintoisia hekin. Sylvien Suzanne on kevytkenkäinen ja iloluontoinen, vähän niin kuin sinä nuorena, paitsi tyhmä. Josephinen Juliette on vastenmielinen, utelias hössöttäjä, mutta kieltämättä hänestä kuultaa läpi kunnioitettava pyrkyryys.
Sinulla on suhde Henri de Merlotin kanssa. Kyseessä ei ole mikään tulinen rakkaus. Mies on hauska ja ritarillinen ja tuo väriä elämääsi. Tiedät, että hän todellakin on luotettava kunnian mies. Toinen salongissasi roikkuva Komea Nuorimies, markiisi de Colombeblanche, ei ole kunnian mies. Hyvä seuramies kylläkin.
Salonkiisi on pari kuukautta sitten ilmaantunut uusi pariskunta, kenraali de Pagnol ja hänen hyvin nuori vaimonsa Marie. Kenraali kuuluu ansioituneen monissa sodissa. Kunnianarvoisat vanhahkot herrat puolustavat aina paikkaansa kirjallisuussalongissa, ja viehättävät nuoret vaimot houkuttelevat paikalle nuoria, komeita miehiä. Siksi toivotat pariskunnan aina lämpimästi tervetulleeksi. Vielä lämpimämmin suhtaudut Josephinen suojattiin Alphonse Leblanciin. Hän on runoilija, joka selvästi haluaa kiipiä ylöspäin yhteiskunnallisilla tikapuilla. Tunnet myötätuntoa häntä kohtaan, sitä paitsi hän on ihan oikea kirjallisuuden edustaja. Muuten kirjallisuuden kanssa saattaakin salongissasi olla vähän niin ja näin. Runoilijalla on viehättävä nuori sisar, Roxalanne, joka hänkin haluaa kiipiä. Tyttö muistuttaa sinua omasta nuoruudestasi ja olet valmis tekemään voitavasi hänen auttamisekseen.
Olet iskenyt silmäsi filosofiksi itseään kutsuvaan Adolf von Klinkerhoffeniin. Tutustuitte toisiinne jokin aika sitten, kun olitte molemmat käymässä Françoisin vanhempien kartanossa, ja kun sait kuulla hänen tulleen Marseillesiin, kutsuit hänet oitis salonkiisi. Pidät miestä äärettömän puoleensavetävänä, ja olet päättänyt saada hänet rakastajaksesi hinnalla millä hyvänsä. Sitä paitsi sinua kiinnostaa miehen äkkirikastuminen. Huhujen mukaan hän myi kirjallisuutta suuresti rakastavalle kuninkaalle Shakespearen kadonneen käsikirjoituksen "A man and three pieces of sheep": Sellaista etsittiin d'Arcyjen kartanossakin juuri Klinkerhoffenin vierailun aikoihin. Ei sillä että sinua haittaisi, vaikka mies jonkun käsikirjoituksen kartanosta olisikin varastanut. Olet vain utelias.
Kohta teille pitäisi pelmahtaa Françoisin sukulaisia, 15-vuotiaat kaksostytöt Rayon ja Desirée de Soleil ja heidän setänsä Lucien Grandlapin, ovat tulossa käymään. Muistat tavanneesikin tytöt kerran, oikein suloisia molemmat. Maalaistyttöjen pitäisi tutustua seurapiireihin. Odotat heitä jo innolla. Nuoret, hurmaavat naiset ovat iloinen asia.
Sellainen ikävä juttu elämässäsi on, että sinua kiristetään. Joku tietää, että pikku-François ei olekaan miehesi poika. Hän lähettelee sinulle kirjeitä ja sinä lähettelet hänelle rahaa. Kyllähän sinulla rahaa riittää, mutta olisi silti mukava tietää, kuka on ilkeilyn takana.
ASENNE:
Olet iloinen ja välitön luonnonlapsi. Et yleensä halua pahaa kenellekään, mutta teet mielelläsi kepposia. Moraalista selkärankaa sinulla ei ole alkuunkaan. Sinun mielestään esimerkiksi valehtelemisessa tai avioliiton ulkopuolisissa suhteissa ei ole mitään pahaa. Uskonnolla ei ole elämässäsi mitään sijaa. Olet yleensä ystävällinen ja aika kohteliaskin. Juot paljon (enimmäkseen salaa), ja juodessasi tulet vielä entistäkin hilpeämmäksi. Naurat, kerrot hauskoja vitsejä ja saatat vaikka nousta pöydälle tanssimaan. Et itse ole erityisen teräväkielinen, mutta kuuntelet mielelläsi muiden huulenheittoa ja piikittelyä.
TAUSTA:
Muistat varmaan itsekin villin nuoruutesi maaseudulla, sen jälkeiset, rauhallisemmat Marseillesin vuodet ja yrityksen palata maalle. Maaseutuelämään sinä ja Delphine kyllästyitte muutaman kuukauden jälkeen. Äitisi oli umpihullu ja isäsikin melkoisen seniili, ja muut ihmiset sitten... Juoppo venäläinen, suurisuisia sinisukkia, katkeroitunut Alphonse Oudry, aina yhtä pirullinen mademoiselle de La Fontaine, puistattava Grandcochonin pariskunta... Varsinkin vaimoasi ilmapiiri tuntui kiusaavan. Palasitte Marseillesiin ja olette siitä asti viettäneet leppoisaa, joskin melko boheemia elämää kaupungin seurapiirien huipulla.
NYKYHETKI:
Elät mukavaa elämää, vailla huolta huomisesta. Viihdyt loistavasti vaimosi kirjallisuussalongissa. Vuosien kuluessa olet oppinut pitämään paljon älykkäästä vaimostasi. Hänen puuhastelujensa seuraaminen on nykyään olennainen osa elämästäsi. Hän on pulppuilevassa elämänilossaan kuin kissanpentu. Välillä hän käyttäytyy liiankin riehakkaasti, ja silloin yrität hillitä häntä. Joskus hän tottelee ja joskus ei. Tiedät itse olleesi jonkin verran tossun alla koko avioliittonne ajan, mutta ei se sinua häiritse. Liittonne on onnellinen. Nyt kuusivuotias poikanne pikku-François on sinulle myös hyvin tärkeä.
Et sinä kuitenkaan mikään aivan moitteeton perheenisä ole. Sinulla on suhde vaimosi seuraneidin Cosetten kanssa. Et oikein itsekään tiedä, miten siinä niin kävi. Vaimosi tuntuu tietävän asiasta, eikä pane sitä pahakseen, joten olet antanut asian olla. Lievästi höperön Cosetten seurassa tunnet itsesi vahvaksi ja miehekkääksi, ja onhan sekin ihan mukavaa välillä.
Salongissa vierailee mielestäsi ihan mukavaa väkeä. Sinua kiinnostavat kaikki ihmiset, joilla saattaisi olla jotakin uutta lisättävänä keskusteluihinne.
Tässä mielessä olet hyvin ilahtunut jo aikaisemmin tapaamasi Adolf von Klinkerhoffenin ilmestymisestä salonkiin. Miehellä kun riittää intoa osallistua keskusteluihin. Henkilökohtaisesti pidät häntä ehkä turhankin kielevänä, mutta et anna sen häiritä. Vaimosi helmaystävät paronitar de Carousel ja markiisitar de Bordeaux ovat jo häiritsevän kieleviä, mutta he ovat sentään vaimosi ystäviä ja sinua vanhempia, joten yrität olla kiltti heille. Paronittarella on kaksi lastakin, Lisette ja Marcel. Lisettestä on hyvää vauhtia tulossa katkeroitunut vanhapiika, ja Marcel taitaa olla aika ikävästi äitinsä määräiltävissä. Poikaparka.
Kenraali de Pagnol on kai se sama, joka tappoi aikanaan paronitar de Carouselin mustasukkaisen aviomiehen. Kenraalilla ja paronittarella oli siis suhde. Mutta tästä on jo viisitoista vuotta, sinulla ei ole mitään ensikäden tietoja eikä koko asia sinua kiinnostakaan. Kenraalilla on oikein herttainen nuori vaimo, etkä millään muotoa haluaisi pilata kelpo miehen onnea kaivelemalla asioita, jotka eivät sinulle kuulu. Kenraalin adjutantti on kelvollinen nuori mies, joka myös käy usein salongissanne.
Markiisitar de Bordeauxilla on suojeluksessaan nuori Leblanc-niminen runoilija. Jotkut voisivat katsella aatelitonta miestä hiukan alaspäin, mutta et sinä. Runoilijalla on kaunis, naimaton sisarkin. Mukavaa väkeä.
Palvelusväestä ei muuten täällä ole ollut valittamista. Omat lakeijanne ja hovimestarinne ovat kaikki luotettavia ja ammattitaitoisia. Mainittakoon vielä vaimosi helmaystävien seuraneidit, iloinen ja ystävällinen Suzanne, joka taitaa tosin olla melkoinen hepsankeikka, sekä Juliette, jolla on molemmat jalat ihailtavan tukevasti maassa. Kamalan utelias ja juonittelevainen Juliette tietysti on, mutta kukapa ei olisi?
ASENNE:
Olet luonteeltasi aika leppoisa. Et tahdo kenellekään pahaa. Liian tungettelevaiset ihmiset hermostuttavat sinua. Älä nyt luule, että olisit erakoitumassa. Sinusta on hauskaa osallistua keskusteluihin. Varsinkin filosofisiin. Olet melkoinen älykkö ja besserwisser , ja tiedät siis ihan oikeastikin jotain*.
Olet käytännöllinen, jopa maanläheinen ihminen, ja arvostat rehellisyyttä. Et ole kuitenkaan mikään absolutisti pikku juonittelujen suhteen. Nykyään on vain niin kovin vähän asioita, joiden puolesta haluaisit juonitella. Epäilet, että pikku seurapiiri ympärilläsi kihisee ja kuhisee salaliitoista ja petoksista, joista sinulle ei vain kerrota mitään. Nykyinen tilanne sopii sinulle mainiosti.
*) Toivottavasti tiedät jotain vaikkapa filosofiasta, historiasta ennen 1700-lukua, antiikin mytologiasta tai sen sellaisesta. Jos et, esitä tietäväsi. Ei se niin tarkkaa ole.
ASENNE:
Sinä et ole koskaan saanut erityisen kiinteää otetta todellisuudesta. Yksi syy tähän on myönteisten kytkentöjen puute varhaislapsuudessasi. Äitisi oli syntyessäsi hyvin nuori ja uskoi, että syntymäsi pilasi hänen koko tulevaisuutensa. Niinpä hän olikin muutamia yllättäviä äidinrakkauden puuskia lukuun ottamatta torjuva ja etäinen. Olit perheesi arkipäivässä välttämätön paha. Sinulle ei annettu mahdollisuutta tulla todellisen maailman hyödylliseksi ja onnelliseksi asukkaaksi, joten pakenit omaan mielikuvitusmaailmaasi. Siinä elät vielä tänäkin päivänä. Ymmärrät kyllä, miten maailmassa pitää olla ja elää noin suurin piirtein, mutta odotuksesi muiden ihmisten suhteen ovat epärealistisia. Et juuri koskaan solmi heihin läheisiä, luottamuksellisia suhteita, mutta toisinaan saatat kyllä kiintyä johonkin heistä. Silloin olet mustasukkainen ja omistava. Olet yleensäkin kovin herkkätunteinen. Pienikin vastoinkäyminen tai tyly sana saa sinut pois tolaltasi. Sikäli kun huomaat ne.
Poissaolevuutesi ansiosta olet enimmäkseen aika mukava ja rauhallinen. Sopeudut helposti uusiin oloihin. Mielikuvitusmaailmasihan on kuitenkin sama. Toisinaan raaka todellisuus kuitenkin törmää sinuun, eikä se ole yhtään mukavaa. Saatat saada vaikka hillittömän raivokohtauksen. Silloin sinua ei pidättele mikään, eivät ainakaan arkielämän realiteetit.
Mainittakoon vielä, että olet melkoisen viehättävä ja tiedät sen. Joku ilkeä voisi sanoa sinua itsekeskeiseksi ja tyhmäksi, mutta kauniiksi blondiksi.
TAUSTA:
Sinulla oli ankea lapsuus. Isäsi oli epämääräinen puodinpitäjä ja äitisi katkeroitunut sekakäsityöläinen. Kasvoit Pariisin käsityöläiskortteleissa. Äitisi kuoli keuhkotautiin, kun olit 12-vuotias. Siitä saakka olet ansainnut rahaa pyykinpesulla ja hansikkaiden ompelulla. Kaiken kurjuuden keskellä sinusta kasvoi parantumaton haaveilija. Huuhdellessasi vieraiden ihmisten riepuja Seinen jääkylmässä vedessä ja tökkiessäsi itseäsi neulalla sormiin pikkuisen kynttilän valossa mielesi leijaili valoisammassa tulevaisuudessa. Uskoit, että satujen prinssi tulisi pian noutamaan sinua valkoisella ratsullaan ja sitä rataa. Onnesi kääntyi vihdoinkin vuosi sitten, kun isäsi sai kirjeen äitisi siskolta Marseillesista. Et ollut koskaan tavannut Delphine-tätiäsi, mutta äitisi on kertonut hänestä tarinoita, ja hän eli mielessäsi tarunomaisena sankarittarena. Hän oli karannut kotoa nuorena tyttönä ja monien vaiheiden kautta saanut miehekseen komean ja rikkaan aatelismiehen. Hän siis oli onnistunut juuri siinä, mistä sinä saatoit vain haaveilla. Nyt tätisi ehdotti, että sinä lähtisit hänen luokseen toimimaan hänen seuraneitinään ja tutustumaan hiukkasen seurapiireihin. Olit haljeta innosta. Pakkasit laukkusi ja lähdit Marseillesiin. Siellä elämäsi oli kuin satua. Sait paljon kauniita vaatteita, näit rikkaita ja hienoja ihmisiä, ja mikä parasta, rikkaat miehet parveilivat ympärilläsi. Ennen kuin arvasitkaan, sinulla oli suhde sekä Delphinen miehen Françoisin että nuoren ja komean markiisi de Colombeblanchen kanssa.
NYKYINEN TILANNE:
Sinusta on pikkuhiljaa alkanut tuntua, että uusi elämäsi ei ole niin hohdokasta kuin olit odottanut. Miessuhteet eivät edisty mihinkään suuntaan. Tätisi mies on ainakin ollut sinulle pettymys. Sinusta on tietysti hienoa, että sellainen hieno herra osoittaa sinulle huomiotaan, mutta hän on niin kovin kuivakas ja arkinen. Hän ei juurikaan kerro sinulle rakkaudestaan. Toisinaan hän on niin hajamielinen, että saat muistuttaa häntä suhteestanne. Uskotkin melko varmasti, että François on pelkkä erehdys ja että sinut Réné de Colombeblanche on tarkoitettu toisillenne. Réné ylistää kauneuttasi ja suloista luonnettasi niin päätähuimaavin sanankääntein, että pikku tytönsydämesi väräjää kuin haavanlehti vienossa kesätuulessa. Alat vain käydä hiukkasen kärsimättömäksi, kun hän ei kosi, vaikka suhdettanne on jatkunut jo useita kuukausia. Yrität rohkaista häntä kaikin keinoin, mutta ujo poikaparka taitaa olla vielä epävarma tunteistasi. Säälit häntä kovasti. Pohdittuasi asiaa hiukan (päätös oli oikeastaan aika helppo, koska olet niin rakastunut) katsot olevasi valmis ryhtymään markiisitar de Colombeblancheksi.
Muut ihmissuhteet eivät ole sinulle kovin tärkeitä. Tätisi Delphine ei muistuta kuvitelmaasi, ja uskot, että kyseessä on varmasti jokin väärinkäsitys. Hän ei varmastikaan voi olla Delphine-tätisi. Hän on ei ole enää erityisen nuori eikä kaunis, hän käyttäytyy karkeasti ja olet huomannut, että hän juokin salaa. Et ole koskaan ehtinyt miettimään asiaa sen tarkemmin. Talon palvelusväki on aika kummallista. Et ole saanut heihin kovin läheistä kontaktia, etkä myöskään salongissa usein vierailevien paronitar de Carouselin ja markiisitar de Bordeauxin kamarineitoihin Suzanneen ja Julietteen. Parempi väki ei käyttäydy niin hyvin kuin olit kuvitellut. Oikeastaan he ovat aika töykeitä.
Tässä kuitenkin käsityksesi kaikista. Paronitar de Carousel on kummallinen, ilkeäkatseinen nainen, josta et pidä. Hänellä on poika Marcel ja tytär Lisette. Lisette tulee aina joskus puhumaan sinulle. Hän tuntuu saavan ahdistusta veljestään ja äidistään. Sääli.
Kenraali de Pagnol on vanha ja ankara. Hänellä on vaimo, Marie, joka on nuori ja ystävällinen. Pidät tästä.
Markiisitar de Bordeaux on vähän niin kuin Delphine-tätisi, paitsi vanhempi, rumempi ja kummallisempi. Hän raahaa mukanaan monsieur Leblancia, runoilijaa kuulemma. Leblanc raahaa mukanaan jotakin tyttöä. Sisartaan kai, ei sinua suoraan sanottuna pahemmin kiinnosta. He ovat aika ylpeitä, varsinkin tyttö.
Paroni de Merlot on nuori, komea ja ystävällinen mies. Hänellä on suhde emäntäsi kanssa. Sitten ovat vielä hovimestari ja lakeijat. Hovimestari Valpaul on kiltti. Lakeijat, Westford ja Chauvignon, ovat sinulle aika tylyjä, mutta sinunhan ei tarvitse välittää heistä.
Toiveesi on päästä kiireesti rikkaisiin naimisiin, ja siitä unelmoidessa elämä sujuukin ihan kohtuullisen mukavasti.
ASENNE:
Suunnilleen sama kuin ennenkin. Olet itserakas ja kova puhumaan. Saivartelu ja piikittely täyttävät henkisen tyhjiösi. Kutsut itseäsi filosofiksi, mutta ei sinulla mitään oikeaa filosofiaa ole. Suuntaa voit ottaa näistä elämänohjeista: "Kukaan muu kuin minä ei tiedä mitään" ja "Naiset ovat kykenemättömiä abstraktiin ajatteluun". Rikastuminen on tehnyt sinusta vielä entistäkin koppavamman, mutta hovissa ollessasi aloit käyttäytyä hienostuneemmin. Olet oppinut, että ihmisistä saa enemmän iloa irti olemalla ihan vähän kohtelias. Varsinkin naispuolisista.
TAUSTA:
Muistanet elämäntarinasi pääkohdittain Rokokoo 2:n ajoilta. Löydettyäsi Shakespearen kadonneen käsikirjoituksen d'Aryjen kartanosta matkustit oikopäätä kuninkaan luo Versaillesiin. Kuningas, joka sattuu olemaan innokas Shakespeare-fani, ilahtui ikihyväksi saadessaan kirjan. Hän lahjoitti sinulle pari erittäin tuottoisaa maatilaa, joiden turvin sinun pitäisi pystyä elämään loppuikäsi. Lisäksi sait jäädä hoviin kuninkaan suosikkina. Nautit olostasi. Hoviväki todellakin hallitsi häijyn huulenheiton taidon. Juonittelusta nyt puhumattakaan.
Utelias ja ovela kun olet, sait selville yhtä ja toista. Tämänhetkiseen elämääsi vaikuttavista tiedoista mainittakoon, että erään markiisin uskollinen palvelija osasi antaa kutkuttavia tietoja yhteisestä ystävästänne Delphine d'Arcysta. Olit aikaisemminkin kuullut, että tyttö oli ennen avioliittoaan vain kreivitär d'Arcyn seuraneiti, mutta nyt saitkin tietää, että hän oli ennen seuraneidin pestiä ollut myös tanssityttönä jossakin merimieskapakassa ja kierrellyt tilapäisissä maataloustöissä eri puolilla Ranskaa. Alun perin hän on ilmeisesti joku kerjäläistyttö Pariisista.
Vaikka hovissa olikin hauskaa, sinua alkoi muutaman kuukauden jälkeen ärsyttää se, että hoviväen sinänsä nerokas pilkanteko osui yhä useammin sinuun. He olivat kateellisia kuninkaan suosikille, ja tietysti sait kuulla myös elsassilaisesta syntyperästäsi. Aloit tuntea olosi epämukavaksi kaikkien pirullisten juonittelijoiden keskellä ja lähdit kiertelemään Ranskaa. Päädyttyäsi Marseillesiin sait pian yhteydenoton Delphine d'Arcylta, joka ilmoitti muuttaneensa Marseillesiin ja halusi sinun ehdottomasti vierailevan kirjallisuussalongissaan.
NYKYHETKI:
Tulit salonkiin kuninkaan hovista mukaasi tarttuneen, erittäin luotettavaksi ja viisaaksi osoittautuneen palvelijasi Laurent Valjeanin kanssa, koska olet utelias ja kaipaat uusia keskustelukumppaneita. (Väittelykumppaneita, saivartelun ja piikittelyn uhreja... no niitä ihmisiä kuitenkin). Entuudestaan tunsit ainoastaan herra ja rouva d'Arcyn. Rouvasta et pidä. Sinusta hän on liian suulas ja näsäviisas naiseksi. Mieheen suhtaudut melko välinpitämättömästi. Hänen kanssaan on mukava väitellä, mutta sinulla on joskus epämukava tunne siitä, että häne lukeneena miehenä ihan oikeastikin tietää jotain (toisin kuin sinä).
Sinua kiinnostaisi päästä osalliseksi jostakin mukavasta juonesta. Juonen päämääräksi käy silkka kiusanteko, nyt kun sinulla rahaa riittää. Pääasia on, että aika kuluu mukavasti.
Olet paroni Adolf von Klinkerhoffenin vanha, uskollinen luottopalvelija. Mutta olet myös paljon muutakin, mistä isäntäsi ei tiedä yhtään mitään.
Tulit paronin palvelukseen hänen ollessaan Ranskan kuninkaan hovissa, missä hän oli kohonnut nopeasti kuninkaan suosikiksi tuotuaan suureksi William Shakespearen ystäväksi tunnustautuvalle kuninkaalle erään tuon mestarin aikaisemmin julkaisemattoman näytelmän käsikirjoituksen.
Syysi paronin palvelijaksi ryhtymiseen oli kaikkea muuta kuin halu lyöttäytyä menestyvän miehen seuraan. Sinä olet tiedonurkkija, tavallaan vakoojakin. Eräät hyvin vaikutusvaltaiset, ehkäpä vierasmaalaiselle Adolfille hieman kateelliset ja katkerat tahot palkkasivat sinut tuolloin pitkälle komennukselle, ottamaan selvää kaikki mahdolliset luurangot, mitä paroni mahdollisesti komeroissaan piilottelee. He olivat valmiita maksamaan sinulle todella huomattavan summan palveluksistasi. Heidän täytyy haluta raivata Adolf pois tieltä todella pahasti.
Vielä et ole onnistunut saamaan selville, miksi Adolfin päänahka on niin arvossa, mutta aiot todellakin ottaa selvää. Ehkäpä voit samalla hyötyä jutusta itsekin.
Olet myös niin ovela veikkonen, että sait samalla mahdutettua mukaan toisenkin toimeksiannon Adolfin kyllästyessä hovielämään ja lähtiessä Marseillesiin, tällä kertaa itse kuninkaan lähipiirin huolestuneelta neuvonantajalta. Tämä kun uumoilee, että Ranskassa pesisi jo vallankumouksellisiakin mätäpaiseita, jotka haluavat syöstä kuninkaan vallasta. Kuten aina, hädän hetkellä tieto on valttia, varsinkin valitessa puolia, joten hän palkkasi sinut ottamaan selvää asioista.
Tähän mennessä et ole ehtinyt saada paroni von Klinkerhoffenista irti mitään tulenarkaa, mutta eipä sinulla ole vielä paljon aikaakaan oikeastaan ollut. Hiljaa hyvä tulee. Hänen persoonastaan sinulla on kuitenkin jo varsin hyvä kuva.
Paroni von Klinkerhoffen on turhamainen, itserakas, sovinistinen besserwisser, joka kuitenkin osaa peittää tuon kaiken hämmästyttävän hyvin. Filosofiksi häntä nyt tuskin voi kutsua, mutta hyvin hän sellaista silti esittää.
Vain vähän aikaa Marseilleen saavuttuanne paroni von Klinkerhoffen sai kutsun joltakin Delphine d'Arcylta tulla käymään hänen kirjallisuussalongissaan. Saatuaan viestin Adolf muuttui heti hyvin mietteliääksi, mutta vastasi sitten kutsuun myöntävästi.
Et oikein tiedä, mistä on kysymys, mutta ehkäpä tässä on oiva tilaisuus kaivaa jotain likaa esiin Adolfin pitkän viitan alta. Samalla tietysti voit pitää silmällä paikallisia aatelisia ja lakeijoita mahdollisten vallankumouksellisten aikomuksien varalta. Et aio jättää yhtään kiveä kääntämättä, niin kauan kuin on vähänkään mahdollista, että sen alla olisi jotain kiinnostavaa.
Ja vaikka oletkin työllesi erittäin omistautunut, ei se tarkoita, ettetkö voisi samalla tilaisuuden tullen vaikka pitää hauskaakin, jos paikalla on sopivanikäisiä ja sopivassa asemassa olevia naishenkilöitä.
(debriefi)
TAUSTA:
Synnyit vuonna 1745 Ranskan eteläosassa hyvinvoivaan maalaisaatelisperheeseen. Sait ankaran kasvatuksen. Teini-iässä olit hyveellinen ja sulavakäytöksinen seurapiirikaunotar. Kuuntelit tarkoin äitisi viisaita neuvoja ja isäsi hyväätarkoittavia käskyjä. Nuoret miehet olivat sinusta hyvin kiinnostuneita, mutta et kiinnittänyt keneenkään heistä mitään erikoista huomiota, ennen kuin vanhempasi päättivät antaa sinut vaimoksi paroni de Carouselille ollessasi 16-vuotias. Muutit aviomiehesi kanssa Marseillesiin. Huomasit pian, että rouvasihmisenä saatoitkin käyttäytyä seurapiireissä paljon vapaammin. Paroni oli sinua vanhempi ja aika ikävystyttävä, ja sinulla oli paljon puoleensavetävämpiä nuorempia miehiä. Yleensä aviomiehesi ei välittänyt rakastajistasi, mutta suhde nuoren ja tulisen Joseph de Pagnolin kanssa kehittyi niin syväksi, että miehesi mustasukkaisuus heräsi. Aloit odottaa lasta Josephille, ja ikävä kyllä miehesi onnistui päättelemään, että ei itse ollut lapsen isä. Tämä oli liikaa. Hän haastoi Josephin kaksintaisteluun. Taistelu päättyi miehesi kuolemaan. Joseph pakeni, sillä tappo oli siihenkin aikaan rangaistava teko. Sydämesi murtui, mutta kokosit itsesi. Tärkeintä sinulle oli pienen poikasi Marcelin kasvatus, hänhän oli yksin muistuttamassa sinua Josephista, jota olit rakastanut enemmän kuin olisi ollut hyväksi. Seuraavaksi tärkeintä oli aseman luominen seurapiireissä. Olit silloin vain 19-vuotias, mutta et kuitenkaan mennyt enää uudestaan naimisiin traumaattisen kokemuksesi jälkeen. Jatkoit kyllä rakastajien pitämistä, mutta et antanut suhteiden kehittyä liian syvällisiksi. Viisi vuotta sitten tosin rakastuit erääseen maalta tulleeseen mieheen, François d'Arcyyn, mutta välillänne ei ole tapahtunut mitään. Miehesi kuolema päätti villin nuoruutesi, ja sen jälkeen olet viettänyt jokseenkin rokokooaikaiselle aatelisleskirouvalle sopivaa elämää. Muutama viikko sitten Joseph kuitenkin yllättäen palasi kaupunkiin. Mihin tämä johtaneekaan...
NYKYHETKI:
Sinusta on tullut Marseillesiin parempin piirien kaikkitietävä Juorutäti. Tässä nyt sitten asioita, joita tiedät:
Delphine d'Arcy on salajuoppo, ja hänellä on pikaisesti syntynyt suhde Henri de Merlotin, Josephisi adjutantin kanssa. Delphine on ystäväsi ja arvostat hänen itsenäisyyttään ja lujatahtoisuuttaan, mutta liian huikentelevianen hän on. Hän kuuluu olleen vaatimatonta porvarisalkuperää ennen avioliittoaan, mikä tietysti selittää kaiken.
Delphinen miehellä Françoisilla on suhde Delphinen seuraneidin Cosetten kanssa. Muuten François on hyvä ja mukava mies, asiaankuuluvasti määräiltävissä. Cosettella on suhde René de Colombeblancheen, joka on muuten ollut sinunkin rakastajasi jo jonkin aikaa. Tyttö tuntuu olevan kovasti rakastunut. Raukka on sellainen haihattelija, eikä ymmärrä, että iloluontoinen René haluaa pitää vain hauskaa hänen kanssaan. Asiaan pitäisi ehkä puuttua. Ei sillä että sinä mustasukkainen olisit, tarkoitat vain hyvää.
Josephine de Bordeaux on myös salajuoppo. Hänellä on suhde Alphonse Leblancin, nuoren runoilijan, kanssa. Alphonse ja hänen siskonsa Roxalanne ovat epäilyttäviä. He ovat tulleet vasta, ja sinun täytyy ottaa heistä selville kaikki mahdollinen. Josephine on sellainen pyryharakka, vanha hölmö, joka ottaisi siipiensä suojaan millaisen nuoren miehen tahansa - jos tämä vain on komea.
Henri de Merlot pitää silmäpeliä Roxalanne Leblancin kanssa. Hän olisi kiinnostunut myös Josephin nuoresta vaimosta Mariesta, ja Mariekin hänestä, mutta pojalla taitaa olla moraalinen selkäranka tai jotakin sellaista. Henrillä on suhde myös Josephine de Bordeauxin uteliaan seuraneidin Julietten kanssa. Juliettella on vaikeuksia hyväksyä oma ulkonäkönsä, ja hänellä on suhde myös d'Arcyjen lakeijan Charles Westfordin kanssa. Julietten on häijy ja utelias, häntä sietää varoa.
Omalla seuraneidilläsi Suzannella on suhde poikasi, d'Arcyjen lakeijan Pierre Chauvignonin sekä d'Arcyjen hovimestarin kanssa. Suzanne on kevytkenkäinen (yllätys yllätys). D'Arcyjen hovimestarillakin on taipumus tietää yhtä ja toista, mutta hän ei ole mikään pirullinen mies. D'Arcyjen lakeijat ovat sinun käsityksesi mukaan kelvollisia. Niin kuin omasikin.
Eniten sinua kiinnostavat poikasi Marcelin asiat. Olisithan huono äiti, jos et valvoisi avuttoman poikasi jokaista askelta. Suhde Suzannen kanssa ei häiritse sinua lainkaan, oikeastaan hankit viehättävän seuraneidin juuri Marcelin takia. Pysyypähän poika kotona. Sen sijaan sinua huolestuttaa suuresti Marcelin ilmeinen ihastuminen Marie de Pagnoliin, Josephin 18-vuotiaaseen vaimoon. Marcel ei tiedä, kuka hänen oikea isänsä on, ja kuka hänen luullun isänsä tappoi, vaan luulee tämän kuolleen kaksintaistelussa jonkun kunnianloukkausjutun takia. Niin sen pitääkin olla, ja mitä vähemmän Marcel on tekemisissä de Pagnoleiden kanssa, sen parempi. Tällä hetkellä tehtäväsi olisi oikeastaan etsiä joku kunnollinen tyttö Marcelille elämänkumppaniksi, mutta riittävän hyvää on niin vaikea löytää.
Vanhempi lapsesi, Lisette, on sinulle paljon vähemmän tärkeä. Olit vain 17-vuotias hänen syntyessään, ja pidit häntä vihoviimeisenä riesana. Häntä odottaessasi tulit niin kamalan näköiseksi, että kukaan nuorista miehistä ei enää vilkaissutkaan sinuun päin. Et voinut tanssiakaan moneen kuukauteen. Lapsen synnyttyä annoit hänet imettäjälle ja kiiruhdit vanhojen huvitustesi pariin. Vasta Marcelin synnyttyä ymmärsit, että äitinä olo voi olla hienoakin, mutta Lisette ei koskaan ole päässyt osalliseksi äidinrakkaudestasi. Nyt sinun pitäisi hankkia hänelle mies, hän kun on jo 23-vuotias. Yrititkin vuosi sitten tyrkyttää häntä Renélle, mutta tämä ei huolinut. Tyttö onkin niin ruma ja kaikin tavoin ikävä ihminen, että et yhtään ihmettele komean Renén ratkaisua.
Et osaa oikein päättää, miten suhtautuisit Josephiin. Hän vetää kyllä sinua voimakkaasti puoleensa edelleen, mutta toisaalta haluaisit, että koko mies häipyisi sotkemasta elämääsi.
Onhan sitten vielä François, jota et jostakin syystä saa pois mielestäsi. Hänen kanssaan voisit harkita jopa uutta avioliittoa, mutta sitä ennen Delphine olisi saatava pois tieltä. Nämä toiveet ovat äärimmäisen salaisia. Delphine on sentään paras ystäväsi Josephine de Bordeauxin ohella.
ASENNE:
Olet arvovaltainen leskiparonitar, jota ei määräile kukaan. Puhut paljon ja äänekkäästi ja käyttäydyt muutenkin rempseästi. Sinusta on mukava olla pisteliäs varsinkin nuoria miehiä kohtaan. Sinusta on hauskaa, jos terävää kieltäsi ja tarkkoja silmiäsi pelätään. Olet kuitenkin valmis jakamaan tietoja juoruvarastostasi tarvitseville. Et yleensä ole pahansuopa, ja sinuun iske toisinaan pakottava tarve järjestää asiat (siis sellaisetkin asiat, jotka eivät sinulle mitenkään kuulu) parhain päin. Ymmärrät kyllä, että sinun juorutädinkykyjäsi tarvitaan.
Pohjimmiltasi olet yhtä voimakkaasti tunteva ja herkkä nainen kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Sinua raastavat lakkaamatta hirvittävät sielulliset ristiriidat, joista oli puhetta jo aiemmin. Elämäsi on kovaa, mutta selviät kyllä, sillä olet hyvin lujaa tekoa.
TAUSTA:
Olet paroni ja paronitar de Carouselin ainut poika. Menetit isäsi ollessasi 11-vuotias, kun hän kuoli kaksintaistelussa jonkun kunnianloukkausasian takia. Tiedät, että isäsi tappajan nimi oli de Pagnol, ja olet hautonut kostoa hänelle jo pitkään. Ihailit isääsi suuresti. Hänen kuolemansa jälkeen äitisi on kasvattanut sinua rautaisella kädellä, ja senpä takia elämässäsi ei olekaan tapahtunut juuri mitään.
Sinullla on jo neljän vuoden ajan ollut suhde Suzanne Valmathieuhun, äitisi seuraneitiin, ja tämän olet onnistunut ihme kyllä pitämään äidiltäsi salassa. Muuten äiti on aina tiennyt pienimmätkin askelesi. Viimeiset kaksi vuotta vietit Sotilasakatemiassa, missä sait itseesi hiukan miehekästä ryhtiä, mutta äitisi kohtelee sinua silti kuin pikkupoikaa.
NYKYHETKI:
Äitisi paapova asenne on tehdä sinut hulluksi. Haluaisit itsenäistyä, mutta et kuitenkaan osaa sanoa lujatahtoiselle äidillesi ei. Olet harkinnut sotaväkeen tai merille lähtemistä. Avioliittokaan ei olisi hassumpi vaihtoehto. Äiti tarkastaa aina silloin tällöin morsianehdokkaita sinulle, mutta toistaiseksi kaikki ovat olleet kelvottomia. Eivät välttämättä sinun mielestäsi, mutta äitisihän se on joka päättää.
Paras ystäväsi on jo pitkään ollut Jean-Paul Valpaul. Hänestä tuli sinulle jonkinlainen isän korvike omasi kuoltua, ha nykyään hän on uskottusi kaikissa murheissasi. Tiedät hänen olevan ehdottoman luotettava. Se on kunnioitettava ominaisuus nykymaailmassa, jossa kammottavat juorutädit ja kaiken maailman keinottelijat vaanivat joka nurkan takana. Juorutädeistä puheenollen, et voi sietää äitisi ystäviä markiisitar de Bordeauxia ja madame d'Arcya. Hengailet siitä huolimatta jatkuvasti viimeksimainitun kirjallisuussalongissa. Siellä saat tavata ihmisiä- äitisi valvovan silmän alla tosin, mutta onhan se parempi kuin ei mitään.
Sinulla on muuten siskokin. Suhteenne ei ole erityisen lämmin, mutta suhtaudut häneen veljellisen suojelevasti. Olet valmis haastamaan kaksintaisteluun jokaisen miehen, joka tulee ahdistelemaan siskoasi. Toistaiseksi pelkkä pelottava olemuksesi on pitänyt turhat ihailijat poissa, mistä olet aika tyytyväinen.
Olet korviasi myöten ihastunut Marie de Pagnoliin, urhoollisen kenraali de Pagnolin nuoreen, kauniiseen vaimoon. Toistaiseksi olet tyytynyt ihailemaan häntä kaukaa, mutta aloittaisit mielelläsi vaikka suhteen hänen kanssaan, jos vain äitisi silmä välttäisi. Kaipaat jännitystä elämääsi. Suzanne on oikein mukava tyttö, mutta suhde hänen kanssaan alkaa jo tuntua turhan tutulta ja turvalliselta. Kenraali de Pagnolkin on tietysti oma ongelmansa. Et tiedä, miten hänellä on tapana suhtautua vaimonsa suhteisiin.
Sellaiset nuoret miehet kuin markiisi de Colombeblanche ja paroni de Merlot kuuluvat käyvän hummailemassa epäilyttävissä kapakoissa. Sinua haluttaisi päästä mukaan, mutta kun... Henri varsinkin kuuluu olevan urhoollinen, sinusta on mukava jutella hänen kanssaan ja ihailetkin häntä vähän. René on tehnyt sinuun vaikutuksen itsenäisyydellään, mutta toisaalta hän on kyllä auttamattoman naismainen.
Viime aikoina varakreivitär d'Arcyn salongissa on alkanut roikkua yksi tosi kummallinen kaveri. Alphonse Leblanc nimeltään. Hän sanoo kirjoittavansa runoja. Eikä hän ole edes aatelinen. Mukanaan hän raahaa siskoa, joka on kyllä ihan nätti.
ASENNE:
Sinulla on aika suuret luulot itsestäsi. Olet vahva ja ihan kohtuullisen hyvä miekkailija, ja siksi uskot pärjääväsi kenelle tahansa missä olosuhteissa tahansa. Oikeasti olet avuton mammanpoika. Itsenäisiin päätöksiin kykenet vain satunnaisesti. Olet todella itsekeskeinen, et kykene ymmärtämään muita kuin omia murheitasi. Tyhmäkin olet. Itsekeskeinen ja tyhmä pikku kukkopoika.
Jos keksit tämän perusteella jotain hyvää itsestäsi, toteuta ihmeessä tätäkin puolta itsestäsi. Et ainakaan ole vielä koskaan tahallisesti vahingoittanut ketään, mutta se ei johdu periaatteista tai mistään sellaisesta.
Synnyit 23 vuotta sitten Marseillesissa. Siinä on noin kuusi vuotta liikaa. Kuuden viime vuoden aikana sinun olisi pitänyt hankkia itsellesi mies, mutta olet epäonnistunut. Niin sinulla on epätoivon hetkinä tapana sanoa itsellesi, vaikka oikeastaan äitisi on epäonnistunut tehtävässä. Eihän sinun olisi sopivaa hankkia itsellesi miestä. Ei sen puoleen, että siinä onnistuisitkaan. Olet huomannut, että terävä älysi ja hieno luonteesi eivät kiinnosta poikia lainkaan. Epätoivon hetkinä epäilet, että nekin ovat vain omaa keksintöäsi. Mutta on aika samantekevää, onko sinulla älyä ja luonnetta vai ei, kun ulkonäkösi kuitenkin karkottaa heidät pois. Varmasti syytä on myös äidissäsi. Hän on pilannut koko elämäsi. No, ensimmäiset kaksi vuotta saattoivat olla kohtuullisen onnelliset, mutta et muista niistä mitään. Sitten syntyi veljesi Marcel, ja sait jättää hyvästit äidinrakkaudelle. Äitisi on aina antanut kaiken huomion veljellesi. Vihaat sitä vikisevää mammanpoikaa. Pienenä kiusasit häntä, vaikka äitisi sulkikin sinut muutamaksi tunniksi siivouskomeroon aina kun Marcel kanteli. Nykyään et enää viitsi uhrata veljellesi moista huomiota. Palataksemme elämäntarinaasi, kun olit 13-vuotias, isäsi kuoli kaksintaistelussa jotakin de Pagnol-nimistä miestä vastaan. Se oli kova isku, sillä isäsi oli sentään aina muistaessaan osoittanut sinulle huomiota.
Kaksi viime vuotta olivat elämässäsi hieman siedettävämpää aikaa, sillä veljesi oli Sotilasakatemiassa ja äitisi tyydyttyi hoivaamisentarpeensa sinun avullasi. Nyt Marcel on palannut, ja kaikki on kuin ennenkin. Sinua raivostuttaa. Ainoa ilosi on äitisi ystävä Josephine de Bordeaux, joka on ollut sinulle jonkinlainen äitihahmo isäsi kuolemasta lähtien. Sinulla on myös yksi ystävä, varakreivitär d'Arcyn seuraneiti Cosette. Cosette on kummallinen. Yrität joskus kertoa hänelle huolistasi, mutta hän on kummallisen poissaoleva. Voi olla, että hän on hullu. Markiisitar de Bordeauxkin on hullu. Hän on ruma ja juoppo vanhapiika, ja pelkäät tulevasi hänen kaltaisekseen.
Aiheen sivusta, kreivitär d'Arcy se vasta hullu onkin. Vietät aikaasi hänen kirjallisuussalongissaan, ja olet kyllä huomannut, että hän käyttäytyy jotenkin epätavallisesti. Hänen miehensä François on ihan mukava. Suhteesi näihin ihmisiin eivät ole kovin läheiset. Sinun ei ole helppo tutustua ihmisiin läheisesti. Syytät tästäkin itseäsi, vaikka eihän toisaalta voi olla sinun vikasi, että kaikki vihaavat sinua. Se on äitisi vika. Elämäsi nöyryyttävin kokemus oli se, kun äitisi sai jonkin tarmonpuuskan ja yritti naittaa sinua nuoren ja komean markiisi de Colombeblanchen kanssa. Markiisi antoi rukkaset, ja sen jälkeen markiisin tapaaminen on ollut sinulle kovin tuskallista. Ikävä kyllä sitä sattuu aika usein. Sitä paitsi markiisilla on suhde äitisi kanssa, vaikka sinulle ei tästä kerrotakaan. Kuvottavaa.
Vasta ilmaantunut kenraali de Pagnol on kai ihan kunnioitettava mies. Hänen vaimoaan Marieta et voi sietää. Hän on niin sievä ja kauhea keimailijakin, vaikka on jo saanut miehen itselleen. Ja totta kai miehet ovat hänen kimpussaan. Kenraalilla on nuori ja komea adjutantti, paroni de Merlot. Hän hermostuttaa sinua, niin kuin kaikki muutkin nuoret miehet. Seurapiirien uusista jäsenistä siedettävämpiä ovat runoilija Leblanc ja hänen sisarensa. Mademoiselle Leblanc on todella kaunis, mutta ei turhilla koketinelkeillä pilattu. Ainakaan yleensä.
Äidilläsi on kamarineito Suzanne. Hän on ärsyttävä, kikattava kana, joka tekee mitä tahansa jokaisen vastaantulevan miehen kanssa. Markiisitar de Bordeauxin kamarineito Juliette on hieman siedettävämpi, mutta inhoat hänen tapaansa pistää nenä kaikkien asioihin. Varakreivitär d'Arcyllä on vielä pari lakeijaa. Et tiedä heistä sen enempää. Taidat olla aika sulkeutunut. Mutta onhan siihen syynsä. Ihmiset vihaavat sinua, vaikka et ole tehnyt heille mitään.
Olet nuori, sitoutumaton markiisi, Marseillen seurapiirien kermaa, ja tiedät sen. Sekä viehkeät nuoret naiset, että vaikutusvaltaiset vanhat leidit ovat kiinnostuneita seurastasi. Elämäsi on mielenkiintoista ja vauhdikasta ja oletkin ollut tähän mennessä siihen hyvin tyytyväinen.
Olet elänyt lapsesta asti hyvän ja täyden elämän, saanut kaiken mitä olet halunnutkin. Sinut tutustutettiin jo nuorena Marseillen seurapiirielämään ja nykyään tunnet sen melkein osaksi sinua.
Nautit tanssimisesta, juomisesta (mutta aina kohtuudella), juoruista, naisista ja heidän seurastaan. Älyköt ikävystyttävät sinua, käytät mieluummin aikaasi ympäristösi sosiaalisten suhteiden seuraamiseen.
Pidät seurapiirijuonittelusta ja osallistutkin siihen usein, vaikka asia ei liittyisi sinuun mitenkään, pelkästään sen tuoman huvin ja jännityksen vuoksi. Pidät itseäsi myös erittäin hyvänä pelissäsi.
Tälläkin hetkellä tilanteesi on sangen mukava. Olet sujahtanut erääseen Marseillen monista kirjallisuussalongeista paronitar Sylvie de Carouselin vanavedessä. Sinulla on jo jonkin aikaa ollut viihteellinen suhde tähän 40-vuotiaaseen leskiparonittareen, jonka persoonasta pidät suuresti.
Sylvie on nimittäin rempseä, sopivan vapaamielinen sekä myöskin itse hyvin tietoinen tapahtumista ympärillään, ollen siten korvaamaton juorupankki.
Sylviellä on 21-vuotias poika, Marcel de Carousel, jokin aika sitten sotilas-akatemiasta palannut, hieman naaivi nuorukainen, joka vielä etsii etäisyyttä äitiinsä, sekä 23 -vuotias tytär, Lisette de Carousel, joka taasen tuntuu olevan yleisestikin hyvin masentunut, ei ollenkaan sinunlaisesi nainen. Yllätyit suuresti, kun Sylvie ehdotti sinulle suhdetta ja naimisiinmenoa Lisetten kanssa, ja kieltäydyit. Siitä ei sitten seurannutkaan yhtään mitään.
Salonki, jonka piiriin Sylvie sinut toi, on hänen ystävänsä, tulevan kreivittären Delphine d'Arcyn omistama. Delphinen mies Francois d'Arcy alkaa olla jo vanhempi herrasmies, tai ainakin käyttäytyy siten. Pidät häntä turhan intellektuellina. Tiedät, että Francoisista on tulossa varmaankin kohtapuoleen kreivi, sillä hänen maalla asuva isänsä on jo hyvin vanha ja huonossa kunnossa.
Salongissa tutustuit myös Delphinen kamarineitoon Cosette Valletiin, jonka kanssa sinulla on myös suhde. Cosette on Delphinen nuori sisarentytär ja äitinsä kuoltua tätinsä suojeluksessa täällä Marseillessa. Cosette on huomattavan kaunis ja nautit suhteestasi hänen kanssaan, vaikka älyllisiltä lahjoiltaan hän ei kaikkein kirkkaimmasta päästä olekaan. Cosette on uneksija, jonka usein spontaani käytös miellyttää sinua.
Muiden salongin naisten kanssa et ole vielä ehtinyt pitemmälle, mutta olet aina valppaana sopivien tilaisuuksien varalta. Kukaan nainen ei kuitenkaan tule saamaan sinua lopullisesti koukkuunsa, nautit liikaa koko pelistä, että antaisit sellaista tapahtua.
Sylvien ja Delphinen ohella salongissa vaikuttaa kolmaskin vanhempi teräväkielinen täti, Josephine de Bordeaux. Josephine on vielä yli 40-vuotiaanakin hirveä elostelija, joka ei jaksa välittää mistään käytöstavoista. Hän on vanhapiika, joka pitää paljon nuoria rakastajia, mutta suhtautuu näihin huomattavan mustasukkaisesti. Josephinestä et kaiken tämän takia hirveästi pidä.
Sekä Sylviellä että Josephinella on kummallakin tottakai omat kamarineitonsa. Sylvien kamarineito Suzanne Valmethieu on kuin suojelijansa nuoruudenkuva, iloinen ja estoton. Josephinen kamarineito Juliette Poissonfoid taasen tuntuu olevan hiljaisempi ja rauhallisempi.
Kirjallisuussalongin pakollinen kirjallisuuden edustaja on Josephinen suojatti, runoilija Alphonse Leblanc. Alphonse pitää mukanaan myös sisartaan, Roxalanne Leblancia.
Uusimpia tulokkaita salonkiin ovat kenraali sekä paroni Joseph de Pagnol ja hänen nuori vaimonsa, paronitar Marie de Pagnol, sekä Josephin adjutantti, paroni Henri de Merlot.
Joseph on pitkän sotilasuran luonut kunnian mies, joka vasta jokin aika sitten palattuaan Amerikasta vei vihille nuoren vaimonsa. Avioliitto oli järjestetty mutta ilmeisesti toimii, huolimatta Marien ja Josephin ainakin parin kymmenen vuoden ikäerosta.
Josephin salonkiin tulon ainoa huono puoli oli hänen adjutanttinsa, Henri. Voisit muuten ehkä pitääkin miehestä, mutta hän on astunut pahasti reviirillesi ja on sitä paitsi turhan kunniantuntoinen. Ennen Henrin tuloa olit lähes ainoa salongissa vakituisesti vieraileva naimaton nuori mies, mutta nyttemmin Henrikin on osoittautunut varsinaiseksi hurmuriksi. Hänellä on suhde ainakin Julietteen ja hänellä tuntuu olevan silmäpeliä myös Roxalannen kanssa. Esität kuitenkin hänen ystäväänsä, se on vain taas yksi juonistasi, sitä paitsi onhan parempi, jos vastustajasi ei ole tilanteen tasalla silloin kun sinä olet.
Henkilökuntaa salongissa edustavat hovimestari Jean-Paul Valpaul sekä lakeijat Pierre Chauvignon ja Charles Westford. Heistä et tiedä sen enempää, ihmettelet vain, miksi kukaan haluaisi englantilaisen lakeijaksi.
Tänään olet tullut paikalle viettämään aikaasi kuten aina, sekä syventämään ihmissuhteitasi. Tänään olet ottanut mukaan myös puolituttusi paroni Jacgues de Cognacin, jota et ole nähnyt vähään aikaan, mutta joka yllättäen otti sinuun yhteyttä ja osoitti suurta kiinnostusta Delphinen kirjallisuussalonkiin. Olet utelias saamaan tietää, mikä Jacguesia oikein d'Arcyjen taloon vetää.
Olet jo hyvään ikään ehtinyt, pitkän sotilasuran luonut paroni, joka on vasta noin vuosi sitten palannut Amerikasta sisällissodan melskeestä.
Olit jo Amerikassa ollessasi ollut pitkään kirjeenvaihdossa erään vanhan ystäväsi kanssa ja kun ilmoitit palaavasi Ranskaan, lähetti hän kirjeen, jossa ehdotti sinulle avioitumista hänen silloin 17-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Yllätyit, että ystäväsi tarjosi tytärtään sinulle, jo vuosikymmeniä tyttöä vanhemmalle sotaratsulle, mutta tiesit pitkän ystävyytenne perusteella, että hän oli tosissaan. Ja eihän tuollainenkaan liitto nykyajan Ranskassa niin erikoinen ollut.
Niinpä Ranskaan palattuasi menit välittömästi vierailulle ystäväsi kartanoon, jossa tapasitkin ystäväsi nuoren ihastuttavan tyttären Marien.
Ehkäpä ystävälläsi oli ollut hirveästi ongelmia Marien naittamisessa, samalla kun hänen täytyi huolehtia kahdesta toisestakin tyttärestään, tai ehkä hän muuten vain arveli, että tyttö olisi hyvissä käsissä luonasi. Mikä tahansa ystäväsi olikin saanut ehdottamaan liittoanne, oli merkityksetöntä. Sen sijaan se oli hyvinkin merkityksellistä, että alkuvaikeuksien jälkeen tulit Marien kanssa toimeen oikein hyvin.
Puolen kuukauden tuttavuuden jälkeen olitte jo aviossa.
Marie on eloisa nuori nainen, joka tuntui olevan jo tympääntynyt paikallisiin seurapiireihin, ja halusi isompiin ympyröihin. Luonteeltaan hän on kauttaaltaan miellyttävä, sympaattinen ja herkkätunteinen ja rakastatkin häntä kovasti. Tosin tunnet olevasi enemmän hänen suojelijansa kuin aviomiehensä.
Marie on äärettömän kiinnostunut sinusta, matkoistasi, taisteluistasi ja seikkailuistasi. Hän ei koskaan väsy kuuntelemaan juttujasi, etkä sinä väsy niitä hänelle kertomaan.
Ymmärrät täysin hyvin, että Marie haluaa vielä viettää railakasta elämää ja keimailla kaikkien tapaamiensa nuorten miesten kanssa, etkä sinä aio siihen puuttua. Tiedät kuitenkin, että Marie rakastaa ja tarvitsee sinua todella paljon, joten mitä huolisit hänen satunnaisista sänkykumppaneistaan.
Vietettyänne vielä avioituneina pari kuukautta ystäväsi kartanossa lähditte kiertämään Ranskaa, sillä sinulla oli kaikkialla kauhean paljon ystäviä, joita et ollut nähnyt pitkään aikaan maailman maita ja mantuja kierrellessessäsi. Ajattelit myös, että Marie varmaankin haluaisi nähdä hieman Ranskaa ja muutakin maailmaa istuttuaan koko nuoruutensa yhdessä ja samassa paikassa.
Marie innostuikin aivan ylettömästi, kun lupasit viedä hänet vielä joskus matkalle jonnekin eksoottiseen ja hauskaan maailmankolkkaan. Valitettavasti et ole vielä ehtinyt toteuttaa lupaustasi, kun jokaisessa pysähtymispaikassanne Ranskassa teidän täytyy kohteliaisuudesta viipyä ainakin pari kuukautta ja vanhoja ystäviäsi on niin paljon.
Tällä hetkellä olette ollut Marseillessa jo pari kuukautta, mutta täällä oletkin tapaamassa sinulle aivan erityisen tärkeää henkilöä, paronitar Sylvie de Carouselia. Sylvie on itseasiassa se syy, miksi alunperin aloitit sotilasuran ja lähdit maailmankiertolaiseksi.
Nuorena upseerina sinulla näet oli suhde tuohon ihastuttavaan naishenkilöön, mutta hänpä olikin naimisissa, ja hänellä oli jo yksi tytär, Lisette de Carousel. Eräänä päivänä Sylvien mies sai tietää puuhasteluistanne ja kuultuaan vielä, että Sylvie oli raskaana, tämä suivaantui täysin ja vaati sinua kaksintaisteluun kanssaan.
Kunniasi vaati sinua hyväksymään haasteen. Taistelun lopputuloksena Sylvien mies kuoli. Sinä panikoiduit, sillä olihan tilanne erittäin valonarka ja tappo oli tuolloinkin rangaistava rikos. Otit ensimmäisen toimeksiannon, minkä sait ja löysit itsesi sotilaskuljetuksesta matkalla Afrikan sydämeen. Et ole koskaan saanut tietää, onko Sylvien nuori poika Marcel de Carousel sinun lapsesi vai ei.
Nyt kun olet palannut kaupunkiin, Sylvie kutsui sinut ystävänsä varakreivitär Delphine d'Arcyn kirjallisuussalonkiin, mutta siellä sinä ja Sylvie olette vain kierrelleet toisianne, ilman että olisitte päässeet minkäänlaiseen keskusteluun asiasta. Et oikein tiedä, onko sinulle sopivaa enää lähestyä Sylvietä näin pitkän ajan jälkeen. Pelkäät, mitä hän mahtaa ajattella sinusta. Et tiedä, mitä tekisit, jos Marcel todella olisikin sinun lapsesi. Tähän mennessä et ole oikein saanut tuon nuorukaisen luonteenlaadusta oikein mitään kuvaa, tiedät hänestä vain, että hän on juuri vähän aikaa sitten palannut sotilas-akatemiasta. Olet myös huomannut, että Sylvie on hyvin suojelevainen poikaansa kohtaan.
Muihin ihmisiin salongissa et ole ehtinyt paljoa tutustua, muuten kuin pintapuolisesti, sinun päässäsi kun on pyörinyt melkein ainoastaa tuo yksi mieltäsi vaivaava asia.
Ainoat ihmiset, ketkä ovat vielä painuneet mieleesi, ovat varakreivi Francois d'Arcy, leppoisa vanhempi mies, jonka kanssa on hyvin hauska jutella älyllisesti sekä markiisitar Josephine de Bordeaux, jonka kanssa olet myös käynyt parikin erittäin mielenkiintoista keskustelua.
Marie on taas kerran täysin uppoutunut salongin menoon ja nuoriin miehiin, mikä tällä kertaa on sinusta vain hyvä, että saat itsellesi rauhan pohtia, minkä siirron seuraavaksi aiot tehdä.
Synnyit 18 vuotta sitten erääseen aatelisperheeseen Ranskan maaseudulla. Elämäsi alkuvuodet elit onnellisena kauniissa maalaiskartanoympäristössä erään pienen kylän lähellä. Mutta kun aloit tulla siihen ikään elämässä, kun tyttöä alkaa väkisinkin kiinnostaa seurapiirit, tajusit, kuinka onnettomien tähtien alla olitkaan syntynyt.
Perheesi kun ei sattunut olemaan erityisen arvossapidetty, teitä pidettiin puska-aatelisina. Sinulle ja kahdelle nuoremmalle sisarellesi ei tuntunut löytyvän kunnon seuralaisia sitten millään, vaikka sinulle sanottiinkin usein, että olet kaunis, miellyttävä ja herkkätunteinen nuori nainen. No, suhteitahan nyt on kaikilla, mutta kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut vakavammasta suhteesta kanssanne. Olit jo kokonaan kyllästymässä monta vuotta kestäneeseen kurjuuteesi kun isäsi ilmoitti järjestäneensä sinulle avioliiton.
Ensin et voinut oikein edes uskoa, että näin yhtäkkiä pääsisit avioon. Sen jälkeen et ollut uskoa, kenen kanssa sinun oli määrä ajautua avioliiton satamaan: vasta Amerikasta palanneen, yli neljäkymmentävuotiaan armeijan kenraalin, Joseph de Pagnolin. Vähitellen kuitenkin, varsinkin tavattuasi viisaan, älykkään ja yhä varsin viiriilin sulhosi, sekä tajuttuasi, ettei tämä tulisi rajoittamaan elämääsi paljon yhtään, ettei tämä välittänyt suhteistasi, opit pitämään miehestäsi, jopa rakastamaan tätä ja välittämään tästä, vaikkakin hän on yhä ehkä enemmän isähahmo ja suojelija sinulle kuin aviomies.
Joseph itse on nykyään niin vanha ja hillitty, ettet ainakaan tiedä hänellä olleen suhteita keneenkään puolitoista vuotta kestäneen avioliittonne aikana. Et oikein tiedä, miten suhtautuisit, jos hänellä olisikin. Kai sinä sen sallisit, salliihan hänkin sinun elää varsin vapaata elämää.
Olet aina valmis kuuntelemaan silmät tuikkien hänen juttujaan uudesta mantereesta, afrikasta ja muustakin maailmasta, sinä kun et ole vielä valitettavasti ehtinyt Ranskasta lähteä vielä minnekään. Joseph on kyllä luvannut vielä jossain välissä viedä sinut matkalle jonnekin pitkälle, mitä odotat innokkaasti.
Olet ollut tähän asti varsin tyytyväinen liittoonne, ainoastaan se, ettette vielä ole oikeastaan löytäneet sopivaa paikkaa asettua aloillenne on häirinnyt onneasi. Sillä vaikka haluaisitkin matkata Josephin kanssa kaukomaille, tämä ympäri Ranskaa ravaaminen alkaa tympiä. Se kun on pakottanut sinut jättämään monen monituista nuorta miestä siirtyessänne aina parin kuukauden välein seuraavaan ja taas seuraavaan kaupunkiin tai kartanoon tapaamaan taas jotakuta uutta Josephin tuttua vuosien takaa.
Mukananne on viimeisen vuoden ajan kulkenut paroni Henri de Merlot, 30-vuotias Josephin adjutantti. Henri on melkoinen hurmuri ja naistenmies, mutta samalla hyvin kunniallinen. Tottakai sinäkin sitten retkahdit hänen kaunopuheisuuteensa, mutta hän torjui sinut sanoen, ettei voisi kunniansa vuoksi tehdä sitä Josephille, vaikka eihän Joseph olisi varmaankaan edes välittänyt. Yritettyäsi aikasi kääntää Henrin päätä olet jo melkein luopunut toivosta, ellei nyt sitten Henrin luonne sattuisi jostain syystä muuttumaan.
Tällä hetkellä olette kierroksellanne Marseillessa, jonne Joseph on tullut tapaamaan vanhaa ystäväänsä, paronitar Sylvie de Carouselia. Olette olleet kaupungissa jo toista kuukautta ja viettäneet suuren osan ajastanne Sylvien ystävänä Delphine d'Arcyn kirjallisuussalongissa, jossa on varsin hyvä tunnelma, mutta jossa et ole vielä ehtinyt syventää yhtään suhdettasi haluamallesi tasolle.
Joseph on viettänyt aikaansa juttelemalla talon vanhempien miesten ja naisten kanssa, sinun keskittyessäsi seurustelemaan nuorempien kanssa. Vaikka olettekin olleet jo täällä jonkin aikaa, Joseph ei tunnu ajattelevankaan lähtöä. Mutta sen sijaan, että hän tuntuisi viihtyvän (mitä hän kyllä selvästi esittää), luulet, että jokin vaivaa häntä. Ihan kuin hän odottaisi jotakin pahaa tapahtuvaksi, muttei voisi lähteä sitä pakoon. Et ole vielä uskaltanut kysyä Josephilta, mikä tätä oikein vaivaa, tämä kun tuntuu yrittävän pitää asian kokonaan omana tietonaan, mutta jos tilanne vielä pahenee, olet päättänyt tehdä asialle jotain. Ainakin ottaa selvää, mikä Josephia vaivaa.
Salongista olet löytänyt itsellesi seuraa samanikäisistä naisista, joita ovat muun muassa Cosette Vallet, Suzanne Valmethieu, Lisette de Carousel, sekä Roxalanne Leblanc.
Cosette on Delphinen nuori sukulaistyttö sekä hänen kamarineitonsa. Hän tuntuu hieman kevytkenkäiseltä ja haaveilijaluonteelta, jonka toiveet aina ole ihan realistisia.
Suzanne on Sylvien kamarineito, myöskin iloluontoinen nainen, joka tuntuisi olevan valmis hyppäämään sänkyyn kenen tahansa vastaantulijan kanssa. Vaikket tällaista asennetta ihailekaan, olet kuitenkin aina mieluusti kuulolla Suzannen selittäessä uusimmista valloituksistaan.
Lisette on Sylvien tytär, joka tuntuu aika hiljaiselta, hieman masentuneenkin oloiselta. Ilmeisesti Lisettellä ei oikein ole ollut tähän mennessä onnea miesasioissa. Et tule sinäkään hänen kanssaan oikein toimeen.
Roxalanne onkin kiinnostava tapaus. Hän on täällä Alphonse Leblancin kautta, jonka sisar Roxalanne on. Alphonse taas on nuori runoilija, melkein ainoa oikea kirjallisuuden edustaja täällä kirjallisuussalongissa. Hänen suojelijansa täällä on markiisitar Josephine de Bordeaux, Delphinen ystävä vuosien takaa.
Josephine on jo vanha nainen, mutta aika mukavalta vaikuttava. Hän tuntuu haluavan naittaa Roxalannea, sillä hän taitaa olla jo vähän mustasukkainenkin Alphonsesta, kun tämä kantaa niin paljon huolta sisarestaan. Roxalanne ei oikein tunnu tietävän, mitä haluaa ja vaikuttaa muutenkin välillä hieman avuttomalta.
Salongin nuoria miehiä Henrin ja Alphonsen lisäksi ovat Sylvien poika Marcel de Carousel sekä markiisi René de Colombelanche.
René tuntuu olevan kaikkien nuorten naisten suosiossa, mutta hänellä on suhde jo ainakin Cosetteen.
Marcel vaikuttaa sinusta ihan mukavalta, hän on vasta vähän aikaa sitten sotilas-akatemiasta valmistunut nuori mies, joka on varsin vaikuttava sekä olemukseltaan että tavoiltaan. Marcelin kanssa sinulla on ollut pientä silmäpeliä, mutta ette ole vielä edenneet pidemmälle. Sinusta tuntuu, että Sylviellä, jolla tuntuu olevan huomattava valta Marceliin nähden, on jotain suhdettanne vastaan.
Muihin salongin henkilöihin et ole ehtinyt paremmin oikeastaan tutustua.
Olet jo vanhaan ikään ehtinyt, mutta yhä aktiivinen markiisitar. Olet päättänyt, ettet ikinä tule antamaan ikäsi häiritä menoasi, ennen kuin ehkä silloin, jos aika sinut joskus jättää.
Sinä pidät elämästä, varsinkin omastasi, varsinkin tästä Marseillen seurapiirielämästä, josta olet nauttinut jo melkein pari vuosikymmentä täysin siemauksin. Et ole koskaan mennyt naimisiin, koska et ole halunnut sitoutua, pidät paljon mieluummin vain rakastajia. Nuoria rakastajia. Toisaalta et pidä ollenkaan siitä, jos sinun rakastajasi pelleilevät muiden, nuorempien naisten kanssa, sillä sinusta tuntuu, että vaikka sinä vanhempana ja kokeneempana pystyt antamaan kaikkesi useammallekin miehelle, eivät nuoret ja kokemattomat nassikat tähän pysty. Heistä täytyy kouluttaa miehiä.
Pitäisi heidän nyt sentään sen verran kunnioittaa sinua, etteivät pelleilisi selkäsi takana. Tämän yleensä teet myös selväksi heti suhteen alkuvaiheessa. Vaikka tämä ehkä vähentääkin sinun puoleensavetävyyttäsi joidenkin nuorten hurmureiden mielessä, he kun ovat niin kamalia elostelijoita, etteivät voi ajatellakaan sitoutuvansa omalta puoleltaan täydellisesti, et välitä, sillä korkea asemasi markiisina ja muutenkin hyvä sosiaalinen statuksesi takaa sinulle aina kuitenkin jonkin seuralaisen.
Tällä hetkellä se seuralainen on Alphonse Leblanc, nuori runoilija, jonka olet ottanut hoiviisi ja tutustuttanut seurapiireihin. Hän on sinänsä mukava nuori mies, ettei ole liian eloisa, hän tuntuu pikemminkin huolehtivalta ja välittävältä ihmiseltä, mikä on harvinaista näinä aikoina. Kunnianhimoinen hän tuntuu kuitenkin olevan. Satut myös vain pitämään hänen runoudestaan, ja saithan näin tehtyä hyvälle ystävällesi Delphine d'Arcyllekin palveluksen tuomalla hänen kirjallisuussalonkiinsa ihan oikean kirjailijan.
Alphonse on tähän mennessä pysynyt hyvin uskollisena sinulle, mutta olet huolissasi poikaparan mielenterveydestä. Alphonse kun tuntuu välillä vaipuvan omituisiin masennustiloihin, varsinkin hänen sisartaan, Roxalanne Leblancia koskevissa asioissa. Alphonse tuntuu hyvin huolehtivaiselta hieman avutonta sisartaan kohtaan. Oletkin päättänyt auttaa Roxalannea etsimällä tälle sopivan miehen, ja sitä kautta myös Alphonsea, ettei tämän tarvitsisi niin paljon kantaa huolta sisarestaan.
Roxalannen tulevan sulhon ajattelit tietysti löytää Delphinen kirjallisuussalongista, jossa vietät paljon aikaa Delphinen ja teidän yhteisen ystävänne, Sylvie de Carouselin kanssa. Delphinen olet tuntenut jo pitkän aikaa, olette jo viettäneet monta iltaa yhdessä usean viinipullon ääressä (ette jaksa enää näin vanhoina niin välittää itsenne hillinnästä) ja olette ylimpiä ystäviä. Sylviekin on oikein mukava, teidän ikäisenne paronitar, joka ei hänkään turhaan jaksa enää pidätellä itseään. Lisäksi Sylvie tuntuu aina tietävän kaikki parhaat juorut ja juonet. Yhdessä te kolme olette salongin kannatteleva voima ja komennusryhmä.
Sylviellä on kaksi lasta, poika Marcel de Carousel ja tytär Lisette de Carousel. Marcelista et liiemmin pidä, sillä tämä juuri sotilasakatemiasta palannut nuorukainen on mielestäsi röyhkeä ja kukkopoikamainen. Kaiken lisäksi vielä Sylvie jostain ihmeen syystä hyörii koko ajan tämän nuorimmaisensa ympärillä, välillä niinkin paljon, että hän tuntuu unohtavan vanhemman tyttärensä Lisetten melkein kokonaan.
Huomattuasi Lisetten välillä masentuvan tästä huomionpuutteesta päätit ottaa hänet ystäväksesi ja ryhtyä tavallaan hänen äitihahmokseen. Näet Lisettessä kuvan itsestäsi nuorempana. Lisette alkaa nyt olla perinteisen naimisiinmenoiän rajoilla ja se tuntuu välillä häiritsevän häntä. Muistat, miten itsekin joskus lähes kolmekymmenvuotiaana pohdiskelit, mitä tulevaisuus sinulle soisi.
Mutta kaikkihan kävi sinullekin aivan erinomaisesti. Yritätkin saada Lisetten piristymään, unohtamaan mieshuolensa ja ymmärtämään, että vapailla naisilla on paljon hauskempaa. Avioliitot ovat vain miesten keinoja kahlita naisia itselleen.
Salonki on täynnä mitä kiinnostavampia ihmisiä, joista kannattaa mainita ainakin vasta vähän aikaa sitten Ranskaan Amerikasta palannut, Sylvietä tapaamaan tullut kenraali ja paroni Joseph de Pagnol, sekä hänen ihastuttava nuori vaimonsa Marie de Pagnol. Joseph on oikea vanha herrasmies ja nautit juttuhetkistäsi hänen kanssaan, tosin välillä, kun hän äityy mystisen alakuloiseksi, voi hänestä olla haittaakin.
Ketään ei tietenkään haitannut myöskään se, että Joseph toi mukanaan nuoren, komean adjutanttinsa Henri de Merlotin kaunistamaan salonkia. Sitä ennen oikeastaan ainoa muu silmänruoka Alphonsen lisäksi sinulle oli markiisi René de Colombelanche, mutta tämä on mielestäsi aivan liian levoton miksikään muuksi kuin komistukseksi.
Sinulla on tottakai oma kamarineitosi, Juliette Poissonfroid, köyhä sukulaisesi, jonka päätit joskus ottaa huostaasi. Hän on hieman hiljainen, mutta ehkä niin onkin parempi, hänelle voi silloin puhuakin jotain pelkäämättä että se kantautuu muiden kamarineitojen ja lakeijoiden korviin. Ei hän kuitenkaan liian vetäytyväkään ole, tiedät, että tuolla onnekkaalla tyttösellä on suhde ainakin kenraali Josephin ihanaan adjutanttiin, Henriin.
Delphinen oma kamarineito, hänen sukulaistyttönsä Cosette Vallet on sinun mielestäsi vastenmielinen hurjapää, jonka avioituksissa ei ole päätä eikä häntää. Sylvien kamarineito Suzanne sen sijaan, vaikka onkin äärettömän kevytkenkäin, on ainakin välitön ja empaattinen.
Synnyit Ranskan maalaiskunnissa La Rochellessa, sukusi oli maalais-aatelisia, tosin ei kuitenkaan kaikkein huonoiten arvostettuja valtakunnallisessa nokkimisjärjestyksessä. Nuoruutesi vietit aika pienissä ympyröissä, jotka alkoivat nopeasti tympiä sinua.
Et koskaan ole ollut hirveän sosiaalinen, etkä jaksanut maaseudun teennäisiä pikkuaatelisia ja heidän sekoilujaan. Vetäydyit kuoreesi ja aloit viettämään paljon aikaasi yksin. Lukittauduit usein perheen kirjastoon pitkiksikin ajoiksi pohdiskelemaan asioita ja lukemaan suurten kirjailijoiden ja runoilijoiden tekstiä, sillä aikaa kun sisaruksesi ja serkuksesi kävivät seurapiiritapahtumissa.
Vähitellen aloit itsekin kirjoittaa runoja ja totesit löytäneesi itsellesi elämäntavan ja –tehtävän. Runosi eivät olleet sinusta ollenkaan huonoja, mutta perheesi ei ymmärtänyt valintaasi, niin kuin he eivät koskaan voineet ymmärtää mitään muutakaan elämästäsi, ja vaativat sinua lopettamaan moisen rahvaanomaisen turhailun. Et suostunut heidän vaatimuksiinsa.
Parisen vuotta sitten sait tarpeeksesi ainaisesta vihanpidosta ja turhautumisesta, muutit sen pienen omaisuuden mitä sinulla oli rahaksi ja jätit synnyinkartanosi sekä perheesi, ryhtyäksesi kierteleväksi runoilijaksi, joka etsi ymmärrystä itselleen ja runoudelleen.
Pääsit vähäksi aikaa erään kreivittären suojelukseen ja elämäsi alkoi ensimmäistä kertaa näyttää vähän aurinkoisemmalta. Sattui kuitenkin niin, että rakastuit silmittömästi kreivittären tyttäreen, Roxalanneen ja tämä sinuun. Vaikka kreivitär toisaalta olikin pitänyt runoudestasi, ei hän voinut hyväksyä melkein varatonta runoilijaa tämän puolisoksi.
Rakkautenne oli kuitenkin liian syvä ja eräänä yönä teitte yhdessä saman, minkä sinä olit tehnyt jo kerran aikaisemmin. Karkasitte kartanosta ja piilouduitte Marseilleen, missä menitte välittömästi salassa naimisiin pari kuukautta sitten.
Kahden perheidensä hylkäämän karkulaisen elämä ei kuitenkaan ole helppoa saatika sitten halpaa nykyajan Ranskassa ja teiltä olivatkin rahat jo nopeasti pahasti loppumassa.
Onnesi oli että tapasit markiisitar Josephine de Bordeauxin, 42-vuotiaan vanhan leidin, joka suostui ottamaan sinut suojelukseensa ja tutustutti sinut läheisen ystävänsä Delphine d'Arcyyn, jonka kirjallisuussalongin vakiokirjailija sinusta tuli.
Vaikka taloudellinen lähitulevaisuutenne alkoi näyttää heti valoisammalta, oli elämänne muuten hetkessä aivan solmussa. Josephine näet on hyvin mustasukkainen nuorista rakastajistaan, eikä varmasti olisi ottanut sitä hyvin, jos olisi saanut tietää Roxalannen olevan sinun vaimosi. Et myöskään voinut näyttää Josephinelle, miten huono taloudellinen asemasi todella oli.
Niinpä kehititte juonen, jossa Roxalanne esittää sisartasi ja ystäväsi Julian Xavier esittää sinun henkilökohtaista palvelijaasi. Roxalannekaan tosin ei ottanut tilannetta erityisen hyvin, vaikka tiesikin varmasti, millainen taloudellinen pakko sinua jatkuvasti ajoi Josephinen sänkyyn.
Ystäväsi Julianin tapasit vasta tultuasi Marseilleen eräässä kapakassa, mutta hän on ollut sinulle todella hyvä ystävä ja luotettava kumppani. Hän lähti mukaan juoneenne, koska tarvitsi itsekin rahaa ja halusi päästä paremmin tutustumaan Marseillen seurapiireihin.
Nykyinen elämänne on kuitenkin täyttä valhetta ja sinulle täyttä piinaa Roxalannen hermostuttua ja muututtua nalkuttavaksi ämmäksi tilanteen takia ja Julianinkin alettua kyllästyä esittämään palvelijaasi. Kaikki tämä vielä paheni moninkertaisesti huomatessanne Roxalannen olevan raskaana. Tilanteeseen pitäisi löytää äkkiä jokin ratkaisu ennen kuin henkinen terveytesi murenee täysin.
Ainoa ratkaisu, mitä keksit, olisi löytää joku huomattavasti suvaitsevampi suojelija. Samalla sinua on alkanut suuresti ärsyttää Roxalannen käytös, hän kun on myös täysin kyllästynyt tilanteeseen ja tuntuu lähinnä haluavan kostaa sinulle koko asiasta. Koska hän esiintyy sisarenasi seurapiireissä, mikään ei estä häntä flirttailemasta muiden kirjallisuussalongin nuorten miesten kanssa. Erityisesti olet havainnut hänellä olevan silmäpeliä paroni Henri de Merlotin kanssa, jota vihaatkin sen vuoksi.
Henri on noin 30-vuotias hurmuri, joka ilmestyi paikalle vasta pari kuukautta sitten vanhan kenraalin, paroni Joseph de Pagnolin adjutanttina. Joseph taasen tuli melkein pari vuosikymmentä nuoremman vaimonsa Marie de Pagnolin kanssa ilmeisesti tapaamaan vanhaa ystäväänsä, kolmatta kirjallisuussalongin vanhoista naisista, ja samalla toista mahdollista suojelijaehdokastasi, Sylvie de Carouselia.
Et ole oikein viitsinyt käyttää aikaa salongin muihin henkilöihin tutustumiseen, niin monet tuntuvat täälläkin ylenkatsovan sinua, eikä sinua muutenkaan kiinnosta lopulta koko turha sosialisoiminen.
Elämäsi alkoi ihan hyvin. Olit erään suhteellisen arvostetun perheen toiseksi vanhin sisarus, elämäsi oli turvattua ja mukavaa, eikä maaseudulla eläneen perheesi seurapiirin pienuuskaan sinua niin paljon häirinnyt, sillä et ole koskaan oikein välittänytkään suurista ihmisjoukoista, sinä kun olet pohjimmiltasi hieman hiljaisempaa ja mietteliäämpää sorttia.
Kaksi kesää sitten äitisi ottaessa erään nuoren Alphonse Leblanc –nimisen runoilijan suojatikseen kuitenkin alkoi tapahtumasarja, joka käänsi elämäsi päälaelleen ja väänsi sen lopullisesti umpisolmuun.
Sinä nimittäin rakastuit suunnattomasti tuohon kaunopuheiseen nuorukaiseen, ja hän sinuun. Sait kuulla, että hänen oma perheensä oli hylännyt hänet hänen valitsemansa runoilijanuran takia ja että hän oli kierrellyt ympäriinsä etsien sisältöä elämälleen. Nyt olitte kummatkin löytäneet sen.
Valitettavasti vain sinunkaan äitisi ei ymmärtänyt runouden hienoutta vaan pöyristyi täysin kerrottuasi hänelle tunteistasi. Päätitte tehdä saman, mitä Alphonse oli tehnyt jo kerran aikaisemminkin ja eräänä yönä pakkasitte kaikki tavaranne ja pakenitte Marseilleen, missä menitte välittömästi pari kuukautta sitten salaa naimisiin.
Kahden perheidensä hylkäämän karkulaisen elämä ei kuitenkaan ole helppoa saatikka sitten halpaa nykyajan Ranskassa ja teiltä olivatkin rahat jo nopeasti pahasti loppumassa.
Onneksenne ja kiroukseksenne Alphonse tapasi markiisitar Josephine de Bordeauxin, vanhan leidin, joka otti Alphonsen suojelukseensa ja tutustutti hänet läheisen ystävänsä Delphine d'Arcyyn, jonka kirjallisuussalongin vakiokirjailija Alphonsesta tuli.
Vaikka taloudellinen lähitulevaisuutenne alkoi näyttää heti valoisammalta, oli elämänne muuten hetkessä aivan solmussa. Ensinnäkin sinun oli todella vaikeaa sietää ajatusta Alphonsesta Josephinen sängyssä, oli se kuinka tarpeellista teille kummallekin tahansa ja toiseksikin, saitte huomata, että Josephine on hyvin mustasukkainen nuorista rakastajistaan, eikä varmasti olisi ottanut sitä hyvin, jos olisi saanut tietää sinun olevan Alphonsen vaimo.
Niinpä kehititte juonen, jossa sinä esität Alphonsen sisarta ja hänen ystävänsä Julian Xavier, luoja tietää miten Alphonse hänet sai mukaan juoneen, esittää Alphonsen henkilökohtaista palvelijaa.
Nykyinen elämänne on kuitenkin täyttä helvettiä. Kaikki vielä paheni moninkertaisesti huomatessanne sinun olevan raskaana. Tilanne on täysin sietämätön, teidän käy todella huonosti jos joku saa tietää. Sinä olet menettänyt hermosi Alphonseen jo melkein lopullisesti tämän ollessa niin avuton tilanteen edessä ja rakkautesikin sitä vätystä kohtaan alkaa jo hiipua. Nykyään vietätte enemmän aikaa riidellen kuin toistenne sylissä niin kuin silloin joskus.
Olet katkera Alphonselle ja sinusta tuntuu, että sinun melkein pitäisi kostaa tälle siitä, että on saattanut sinut näin katkeraan tilanteeseen. Osaksi siksikin olet alkanut flirttailla puoliavoimesti salongin viehättävien nuorten miesten, erityisesti paroni Henri de Merlotin kanssa. Kukaanhan ei tiedä sinun olevan oikeasti Alphonsen vaimo, joten voit keimailla aivan miten haluat.
Ainoa Alphonsen mahdollisuus on enää löytää joku huomattavasti suvaitsevampi suojelija. Olet kuitenkin alkanut vahvasti epäillä, saako tämä koskaan mitään aikaan ja oletkin alkanut vakavasti miettiä, että ellei kohta jotain tapahdu, alat aivan vakavalla mielellä iskemään itsellesi jotakuta salongin kunniallisemmista nuorukaisista, ennen kuin kaikki on jo liian myöhäistä sinulle ja vauvallesi.
Itse asiassa sinusta tuntuu, että Josephinella on jotain suunnitelmia sinun naittamiseksesi, hän kun on lopulta jossain syvällä oikeasti hyvä ihminen ja luuleehan hän vain tekevänsä sinulle ja Alphonselle palveluksen, jos tämän ei enää tarvitsisi huolehtia sinusta.
Raskautesi on jo alkanut näkyä käytöksessäsikin ja saat välillä täysin yllättäen raivopuuskia ja voit olla kärttyisä.
Tähän mennessä olet tyytynyt pysymään salongissa taka-alalla, etkä tunne vielä sen ihmisiä kovinkaan läheisesti, mutta tunnet olevasi valmis ottamaan omia askeleitasi silläkin saralla.
Olet syntynyt Marseillessa ja viettänyt täällä koko ikäsi. Perheesi ei ollut erityisen rikas tai hieno, eikä sinulla koskaan ollut suuria mahdollisuuksia päästä seurustelemaan Marseillen seurapiirien kerman kanssa, vaikka sitä halusitkin enemmän kuin kaikkea. Olet nimittäin hyvin kunnianhimoinen ja viekas, tavoitteenasi on jossain välissä saavuttaa rikkautta ja kuuluisuutta, keinolla millä hyvänsä.
Järkeilit jo varhain, että paras mahdollisuutesi nousta yhteiskunnallisella arvoasteikolla olisi lyöttäytyä jonkun parempiosaisen seuraan, sitten vähitellen soluttautua seurapiireihin ja lopulta päästä jonkun arvovaltaisen leidin suojelukseen tai avioliittoon tällaisen kanssa.
Valitettavasti onnetar ei vain näyttänyt oikein hymyilevän sinulle, eikä tiellesi sattunut ketään sopivaa aatelista, jota olisit voinut huiputtaa.
Alle vuosi sitten tapasit kuitenkin eräässä kapakassa nuoren runoilijan, Alphonse Leblancin, jolla oli samansuuntaisia suunnitelmia. Hän oli ollut erään maalais-aatelisen perheen poika, mutta jättänyt perheensä näiden hymähdeltyä liikaa hänen runoilijansielulleen.
Hän oli kierrellyt pitkään ympäriinsä etsien itselleen suojelijaa ja löytänytkin yhden eräästä kreivittärestä, mutta sitten menettänyt tämän rakastuttuaan kreivittären tyttäreen. Taas kerran oli Alphonse lähtenyt pakosalle, tällä kertaa rakkaansa Roxalannen kanssa. He olivat päätyneet karkumatkallaan Marseilleen, jossa olivat pikaisesti menneet salaa naimisiin.
Ystävystyit Alphonsen kanssa, olihan teillä kummallakin lopulta sama päämäärä. Aloitte yhteistuumin suunnitella nousuanne seurapiireihin.
Sopiva tilanne ilmestyikin, kun Alphonse tutustui erääseen markiisitar Josephine de Bordeauxiin, joka piti runoilijasta, otti tämän suojatikseen ja tutustutti ystäväänsä Delphine d'Arcyyn, jonka omistaman kirjallisuussalongin vakiorunoilija Alphonsesta tuli. Ainoa vain, että markiisitar sattui olemaan mustasukkaista sorttia, eikä olisi taatusti pitänyt siitä, jos olisi tiennyt Alphonsen olevan naimisissa.
Alphonse hieman tyhmempänä olisi varmasti ollut täysin avuton tilanteessa, mutta sinä kehitit nerokkaan juonen tilanteen selvittämiseksi ja sait jopa vihjaistua Alphonselle siitä niin, että tämä lopulta luuli keksineensä ratkaisun itse, jolloin hän tietysti innokkaasti ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaasi.
Nykyään Roxalanne esittää Alphonsen vaimoa ja sinä esität Alphonsen luottopalvelijaa. Alphonselle sanoit, että Josephine varmaan arvostaisi Alphonsea enemmän, jos tällä olisi oma palvelija. Itse tietysti järkeilit, että palveluskunta tietää aina parhaimmat juorut ja lisäksi vaikka Alphonse paljastuisikin sinä et kaatuisi hänen mukanaan, vaan sinulle jäisi ainakin hankkimasi kontaktit lakeijoista ja kamarineidoista.
Tähän mennessä et vain ole oikein ehtinyt mitään kontakteja luomaan, kun kaikki aikasi on mennyt Alphonsea rauhoitellessa, tämä pikkusielu kun on repeämässä valheeseensa, varsinkin kun hänen vaimonsakin on alkanut jatkuvasti nalkuttamaan hänelle ja flirttailemaan salongin nuorten komeiden miesten kanssa (minkä hän voi tehdä varsin hyvin, onhan hän kaikille muille vain Alphonsen sisar)
Mitä nyt olet palveluskuntaa tähän mennessä tarkkaillut, olet päätellyt, että ainakin englantilaiseen lakeijaan Charles Westfordiin tutustuminen olisi vain ajanhukkaa, tuo tiukkapipo kun ei tajua ihmissuhteista yhtään mitään ja tuntuu vain pöyristelevän salongin menoa.
Samoin paikan hovimestari Jean-Paul Valpaul on täysin turha tuttavuus kannaltasi, mieshän on aivan naiivi maailman realiteeteille ja kuvittelee elävänsä jossain aivan kuvitteellisessa maailmassa, jossa kaikki on hyvin tai ainakin korjattavissa.
Lakeija Pierre Chauvignon sen sijaan tuntuu olevan sinunlaisiasi miehiä, ainakin hänellä on jotain bisneksiä meneillään Josephinen kamarineidon Juliette Poissonfroidin kanssa.
Ystävien luomisen ohella yksi kuvioihin soluttautumismahdollisuus on tietysti suhteen luominen johonkuhun kamarineitoon. Tätä lähestymistapaa ajatellen sopivat henkilöt olisivat Delphinen kamarineito Cosette Vallet tai paronitar Sylvie de Carouselin kamarineito Suzanne Valmathieu.
Suhteen luominen Suzanneen tulisi luultavasti helpommaksi, sillä tämä vaikuttaa huomattavan kevytkenkäiseltä, mutta toisaalta tällainen suhde olisi varmaankin pinnallisempi ja helpommin rikottavissa.
Cosetten lämmittelemiseen menisi taas varmasti pidemmän aikaa, tyttö kun tuntuu elävän jossain ihmeellisessä haavemaailmassa, mutta jos tarpeeksi käyttäisit oveluuttasi, voisit saada tästä naisesta ponnahduslaudan parempiin piireihin.
TAUSTA:
Synnyit lyonilaiseen aatelisperheeseen vuonna 1756. Olit lapsena hurjapäinen, ja päädyit sotilaskouluun. Menestyit siellä hyvin. Vietit aika huonoa elämää, mutta et kuitenkaan niin huonoa, että se olisi antanut syytä toimenpiteisiin miltään taholta. Juomisessasi pyrit aina pysymään kohtuudessa, ja suhteitakin sinulla oli vain piikojen sekä vanhojen ja arvovaltaisten rouvashenkilöiden kanssa (heiltä ei katsos voi viedä kunniaa). Olet nyt vuoden ajan toiminut paroni de Pagnolin adjutanttina ja päätynyt hänen mukanaan Marseillesiin.
NYKYHETKI:
Marseillesin seurapiirit ovat ottaneet sinut hyvin vastaan. Olet ehtinyt hankkia suhteen kirjallisuussalongin pitäjän varakreivitär d'Arcyn sekä markiisitar de Bordeauxin seuraneidin Juliette Poissonfroidin kanssa. Kunnioitat molempia todella paljon. Ihailet madame d'Arcyn nokkeluutta ja elinvoimaisuutta. Juliette taas on tehnyt sinuun vaikutuksen järkevyydellään ja käytännöllisyydellään. Sinusta tuntuu, että suhde Julietteen on syvempi kuin aikaisemmat suhteesi kikattavien kamarineitien kanssa.
Olet viehättynyt myös mademoiselle Leblanciin, runoilija Alphonse Leblancin sisareen. Tyttö on herttainen ja ystävällinen, ja hänessä on jotakin kiehtovan arvoituksellista. Tyttö ei ole aatelinen, mutta käyttäytyy kuin jalosukuinen. Välillänne on kiinnostavaa silmäpeliä.
Tiedät, että paroni de Pagnolin nuori vaimo Marie on sinusta kiinnostunut, mutta et saata kunniasi vuoksi antautua suhteeseen hänen kanssaan, niin hurmaava kuin hän onkin. Arvostat suuresti itse paronia, joka on kunnostautunut monissa sodissa, etkä voisi pettää häntä sillä tavoin.
Salongissa viihtyviä nuoria miehiä sinun ei aina ole helppo kunnioittaa, vaikka he ovatkin ystäviäsi. Marcel de Carousel on heikko raukka ja markiisi de Colombeblanchea pidät kauheana elostelijana. Alphonse Leblanc vaikuttaa oikeanlaatuiselta, mutta et vielä juurikaan tunne häntä.
Arvon rouvia ja neitejä sen sijaan kunnioitat paljon, markiisitar de Bordeauxia ja paronitar de Carouselia aivan erityisesti. Mielestäsi on ehdottomasti markiisittaren oma asia, jos häntä huvittaa juopotella ja käyttäytyä muutenkin rempseästi. He ovat viisaita, ja jos kaipaat neuvoja, et epäröi kääntyä paronitar de Carouselin puoleen. Hän on viisas nainen. Hänellä on muuten erittäin viehättävä seuraneiti Suzanne Valmathieu ja kaksi aikuista lasta. Tytär Lisette on hyvin ujo, mutta tämähän on nuoressa neidossa vain viehättävä ominaisuus. Poika Marcel on epäilemättä kunnollinen, mutta et voi olla kummastelematta hänen epäitsenäisyyttään.
Kaipaat muutosta elämääsi. Olet jo 30-vuotias, ja levoton poikamieselämä alkaa kyllästyttää sinua. Taloudellinenkin tilanteesi on melko hyvä, ja haluat löytää itsellesi sopivan vaimon.
ASENNE:
Olet ennen kaikkea kunnian mies. Sinulla on moraalinen selkäranka, ja haluat kyetä katsomaan itseäsi silmiin kaikissa tilanteissa (se oli kuvaannollisesti sanottu- ei mitään vinoilua taskupeileistä). Naisiin suhtaudut aivan erityisen ritarillisesti. Sinut tunnetaan kyllä melkoisena naistennaurattajana, ja onhan sinusta mukavaa flirttailla viehättävien neitokaisten ja nuorten rouvien kanssa, mutta et kuitenkaan koskaan unohda sopivaisuuden rajoja (jotka tähän aikaan ovat onneksi melko joustavat).
Haaveesi on voida vielä joskus osoittaa urhoollisuutta taistelussa. Olet muuten äärimmäisen lojaali niitä kohtaan, joille olet luvannut olla uskollinen.
Olet seurallinen ja osaat toki pitää hauskaa, vaikka oletkin melko kylmäkiskoinen ja tosikkomainen.
Olet markiisitar Josephine de Bordeauxin köyhä sukulainen, ja toimit Josephinen kamarineitona. Et ole erityisen kaunis ja kärsitkin ajoittain tästä puutteesta. Vaikka henkilökohtaiset avusi eivät ole kovin hyvät, tahtoisit silti päästä hyviin naimisiin. Luonteeltaan olet utelias, mutta muita nuoria naisia kohtaan ilkeä. Eiväthän nämäkään mitään kilttejä sinulle ole olleet. Sitä paitsi, kaikki nuo hienostelijat, jotka vain pelaavat korkeammalla asemallaan ja paremmalla ulkonäöllään luulevat olevansa sinua parempia! Vielä joskus sinä näytät heille...
Sinulla on suhde Charles Westfordin, varakreivitär d'Arcyn lakeijan kanssa. Pidät paljon Charlesista, mutta ikävä kyllä tämä sattuu olemaan vain köyhä lakeija, jolla ei ole kovinkaan paljoa sinulle tarjota mitä maalliseen mammonaan tulee. Jos Charles vain saisi jostain paljon rahaa ja korkean aseman, olisit aivan onnessasi ja menisit välittömästi hänen kanssaan naimisiin. Mutta jos asiat pysyvät tällä mallilla, niin paha juttu. Tytön on ajateltava tulevaisuuttaan ja kaikkea. On sinulla suhteita korkeammallekin, nimittäin paroni Henri de Merlot on viettänyt kanssasi yksityistä aikaa useamman kerran. Suhde Henriin on tavanomaisempi irtosuhde. Huomattuasi Roxalanne Leblancin ja Henrin silmäpelin olet tullut kuitenkin mustasukkaiseksi: taas nuorempi ja kauniimpi nainen on lyömässä sinut laudalta… (sitä paitsi, onhan sinulla tulevaisuuskin yhä ajateltavana;)
Tässä tilanteessa sinulla on tosin yksi valttikortti hihassaan. Salakuunneltuasi kerran uteliaisuuttaan Alphonse Leblancin ja tämän sisaren Roxalannen keskustelua sinulle selvisi, että Roxalanne on raskaana. Toistaiseksi hän on pitänyt sen omana tietonaan, mutta on tilaisuuden tullen valmis käyttämään tietoa hyväkseen. Toivot vain, ettei kyseinen lapsi ole Henrin peruja. Se olisi kamalaa. Alphonse Leblanc on työnantajasi uusin suojatti.
Markiisitar de Bordeaux on omalaatuinen nainen. 45-vuotias vanhapiika, joka viettää riehakasta elämää ja harrastaa nuorempia miehiä. Tämä Alphonse Leblanc väittää olevansa runoilija. Hänen täytyy olla aika saamaton, jos hän ei pysty edes pelastamaan siskoparkaansa tämän pulasta. Ihme kyllä hänellä on ainakin varaa pitää henkilökohtaista palvelijaa (joka muuten on nuori ja mukava, mutta muista Juliette, et saa katsella niitä köyhiä miehiä!)
Oikeastaan olet niin paljon miesten perään siksi, että olet aika yksinäinen. Sinulla on vain yksi ystävä, paronitar de Carouselin kamarineito Suzanne Valmathieu, ja hänkin on sellainen sietämätön, kikattava tytöntypykkä, ihan liian sievä ja iloinen. Varakreivitär d'Arcyllä on myös kamarineito, Cosette, mutta tästä et pidä ollenkaan. Et osaa tulkita hänen ajatuksiaan. Se on pelottavaa. Olet huomannut hänet toisinaan kahden kesken markiisi de Colombeblanchen kanssa. Markiisi de Colombeblanche on rikas, korkea-arvoinen ja komea, ihan varteenotettava valloitus siis. Cosette vaikuttaa tyhmältä, mutta ei haaskaa aikaansa lakeijoiden kanssa. Charlesisi lisäksi varakreivin taloudessa palvelevat Pierre Chauvignon ja hovimesatri Jean-Paul Valpaul, joista jälkimmäisellä taitaa olla päässä muutakin kuin peruukki. Häntä sietää varoa.
Varakreivi itse on leppoisa mies. Hän ei välitä ollenkaan, vaikka varakreivitär on kovin huikentelevainen. Et edes tiedä, keiden kaikkien kanssa varakreivittärellä on suhde, mutta hänellä on tapana juopotella emäntäsi kanssa. Varakreivillä ja -kreivittärellä on kuusivuotias poikakin, Francois.
Salongissa säännölisesti vierailevista miehistä on hyvä vielä mainita kenraali de Pagnol. Hän on ikääntynyt sotasankari. Hänellä on nuori vaimo, joka tietysti pettää miestään minkä ehtii. Hän vilkuilee esimerkiksi rakasta Henriäsi, niin kuin jo kävi ilmi. Sietämätön narttu. Voisit tietysti irrottaa hänet paronisi kimpusta jollain näppärällä pikku tempulla. Nuoret seurapiirirouvat eivät siedä sängyssään minkälaisia miehiä tahansa. Voisit keksiä jonkun ihan hassun tarinan, ja kertoa sen avuliaasti madame de Pagnolille.
TAUSTA:
Olet syntyisin köyhähköstä marseillelaisperheestä. Isäsi on lukenut mies, joka pitää kotonaan kouluntapaista rikkaampien ihmisten lapsille. Äitisikin opetti tytöille piirustusta ja pianonsoittoa aina ehtiessään. Tässä kasvattavassa ilmapiirissä sinä ja viisi veljeäsi vietitte onnellisen lapsuuden. Olet esimerkiksi lukenut paljon uskonnollisia kertomuksia ja opetellut pianonsoittoa. Sinusta oli tarkoitus tulla opettaja kouluun, mutta ikävä kyllä jouduitte taloudellisiin vaikeuksiin ja sinulle piti saada jotain tuottoisampaa tekemistä. Äitisi järjesti sinulle paikan paronitar de Carouselin seuraneitinä, kun olit kuudentoista. Tästä on nyt neljä vuotta, ja hauskaa on ollut. Tajusit muutaman viikon kuluessa palkkaamisestasi, että oikeastaan sinun oli tarkoitus kehittää mukava pikku suhde paronittaren poikaan Marceliin. Sinusta tässä ei ollut mitään kummallista. Hauskemminhan sitä maksettuna naisena olosta leipä irtoaa kuin pianotuntien antamisesta, ainakin sinun mielestäsi. Vuosi sitten perheesi joutui kuitenkin entistä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Palkkasi on surkea, joten et epäröinyt hetkeäkään, kun emäntäsi ystävättären varakreivitär d'Arcyn lakeija Pierre Chauvignon ehdotti, että alkaisitte yhteistuumin tyhjentää työpaikkojanne turhista arvoesineistä. Taloudenpito ei kummankaan rouvan luona taida olla turhan tarkkaa, teitä ei nimittäin vieläkään edes epäillä varkauksista.
NYKYHETKI:
Elät turvattua, mutta moraalitonta elämää. Läheisin ihmissuhde sinulla on Marcelin kanssa. Sinähän olet ollut hänen rakastajattarensa jo neljän vuoden ajan. Sinusta hän on mukava, ja aina silloin tällöin juttelette syvällisemminkin. Marcelin taistelu dominoivaa äitiään vastaan herättää sinussa suorastaan myötätuntoa.
Pierre Chauvignonista et pidä mitenkään erityisesti, mutta olet kuitenkin ystävällinen häntä kohtaan. Suhteenne on pinnallinen, pääasiana on hopealusikoitten varastelu. Sinulla on suhde myös d'Arcyjen hovimestarin Jean-Paul Valpaulin kanssa. Aloitit sen, koska Valpaul on aika terävä ja saattaa hyvinkin epäillä jotakin Chauvignonin ja sinun ryhtymyksistä. Valpaul on todella mukava ja avulias, pidät hänestä eniten kaikista miehistäsi.
Markiisitar de Bordeauxin seuraneiti Juliette on ystäväsi. Juliette pistää aina nenänsä joka paikkaan, ja urkkii sinultakin tietoja yhtenään. Mutta ei se mitään haittaa. Varakreivitär d'Arcyn seuraneiti Cosette on aika kummallinen. Sinusta olisi mukavaa vaikka saada hänet salaliittolaiseksi, mutta häneen on kovin vaikea saada yhteyttä. Pidät hänestä kuitenkin.
Parempi väki on sekin outoa. Työnantajasi paronitar de Carousel on lujatahtoinen leskirouva ja varsinainen juorupankki. Tyttäreensä Lisetteen hän ei kiinnitä mitään huomiota, kun Marceliin taas... No, tiedäthän sinä. Lisette on vihainen ja katkera, koska alkaa jo olla vanhapiika. Hän vihaa sinuakin, etkä viitsi tehdä asialle mitään. Markiisitar de Bordeaux on huimapäinen vanhapiika, joka tuntuu kyllä tietävän, mitä tekee. Suorastaan kunnioitat häntä. Varakreivitär d'Arcysta voisit ajatella suurin piirtein samalla tavalla, paitsi että hän ei tietenkään ole vanhapiika. Varakreivi on hajamielinen, mukava mies, johon voisit aikasi kuluksi vaikka kehittää suhteen.
Markiisi de Colombeblanchessa on miestä kerrakseen. Hän on todella komea ja hänellä on suhde ainakin emäntäsi kanssa. Kenraali de Pagnol taas on sellainen vanha, kunnianarvoisa herra. Hänellä on nuori, kaunis vaimo, jonka kimpussa kaikki nuoret miehet tietysti ovat. Ei tunnu haittaavan kenraalia.
Monsieur Leblanc on markiisitar de Bordeauxin suosiossa oleva nuori runoilija, jolla on kaunis sisko mukanaan. Hän ei ole aatelinen, ja liehittelee ylempiään turhankin innokkaasti.
Tiedät jo, että kohta salonkiin pitäisi ilmaantua varakreivin 15-vuotiaat serkkutytöt. Odotat heitä uteliaana.
ASENNE:
Rikot ainakin kahta kymmenestä käskystä (kuudetta ja seitsemättä, ja neljättäkin oikeastaan, koska äitisi ei kyllä pitäisi siitä, että rikot kahta ensiksimainittua) jokapäiväisessä elämässäsi. Et pode tästä pienimpiäkään tunnontuskia. Sinusta on aivan luonnollista, että olet valmis läheiseen suhteeseen melkein kenen kanssa tahansa ja että varastat sinua rikkaammilta. Ymmärrät kyllä, että se on väärin, mutta et välitäkään olla hyvä ihminen. Olet kuitenkin hyväsydäminen. Olet aina valmis auttamaan tarvitsevia, jos siitä ei aiheudu kohtuutonta vaivaa. Olet myös avoin luonteeltasi, ja siksi huono juonittelija. Ei kuitenkaan pidä luulla, ettet osaisi valehdella tarpeen vaatiessa. Ratkaisevaa on se, että et valehtele tai juonittele kieroilun itsensä vuoksi, vaan jonkin korkeamman päämäärän saavuttamiseksi.
Itse et ole tietoinen moraalisi erikoispiirteistä tai sen sellaisesta. Olet hyväntuulinen ja itsevarma, vahva ja itsenäinen selviytyjä. Jalkasi ovat tukevasti maassa, mikä ei suinkaan estä sinua olemasta hilpeä, kevytkenkäinen pyryharakka. Et ajattele liikoja ja pysyt iloisena. Sinusta on hauskaa, jos muutkin ihmiset ovat iloisia.
Toimit hovimestarina Delphinen ja Francoisen taloudessa. Olet luonteeltasi tasaisen rauhallinen, luotettava ja rehellinen. Todellinen Jeeves -tyyppi ja aina valmis auttamaan. Sinulla on suhde Sylvien kamarineidon Suzannen kanssa, sillä olet ihastunut tytön iloiseen ja suloiseen olemukseen. Et arvosta seurapiirien huipulla kaikkien tekemisiä valvovia vanhoja täti-ihmisiä, vaan pidät heitä viheliäisinä korppeina. Sen sijaan sinä arvostat nuorta rakkautta ja nuorten vilpittömiä tunteita. Olets elvillä siitä, että lakeija Pierre pettää isäntäväkensä luottamusta varastelemalla heiltä jatkuvasti. Tämä ei sinua miellytä ja oletkin uhkaillut Pierreä: jos tämä ei lopeta vilpillistä toimintaa, paljastat kaiken isäntäväelle. Humaanina persoonana olet kuitenkin antanut Pierrelle vielä mahdollisuuden parantaa tapansa.
Suruksesi olet kuitenkin saanut selville, että Suzannella ja Pierrelläkin on jotain peliä meneillään. Sen hän tietää varmasti, että Suzanne avustaa Pierreä varastelemaan. Pitkän palvelusurasi aikana olet päässyt selville monesta seurapiirisalaisuudesta, mutta et pyri vahingoittamaan ketään niiden avulla. Olet tietoinen siitä, että Joseph de Pagnol tappoi aikoinaan Sylvien miehen kaksintaistelussa, ja että kaksintaistelun syynä oli Sylvie, sillä Joseph oli tuolloin hänen rakastajansa. Nykyisin toimit Sylvien pojan Marcelin ystävänä ja uskottuna ja pyrit opastamaan isätöntä poikaa. Marcelin sisareen sinulla ei ole erityisen läheistä suhdetta, mutta tunnet lämmintä myötätuntoa äitinsä ja sulhasehdokkaiden (äiti yritti naittaa tyttöä markiisi de Colombeblanchelle, mutta eihän siitä mitään tullut) hyljeksimää tyttöä kohtaan.
Ja arvaapa mitä! Naapurillanne markiisitar de Bordeauxilla on nuori runoilija, Alphonse Leblanc suojattinaan. Eihän siinä vielä mitään. Runoilijalla on mukanaan nuori ja kaunis sisko, Roxalanne. Eihän siinäkään vielä mitään, mutta kun Roxalanne onkin oikeasti Alphonsen nuori vaimo. Huomattuaan Josephinen yrittävän naittaa suojattinsa 'sisarta' olet päättänyt auttaa pariskuntaa tässä varsin tukalassa tilanteessa. He eivät ilmeisestikään niin rikkaita kuin miltä näyttää. Leblancilla on olevinaan miespalvelija, mutta jos sisko voi olla vaimo niin palvelija nyt voi olla aivan mitä tahansa.
Olet Delphinen ja Francoisen lakeija. Olet luonteeltasi täysin moraaliton ja umpikiero. Päällisin puolin teeskentelet rehellistä kunnon palvelijaa, mutta varsin usein varastelet isäntäväeltäsi. Haluaisit kohota urallasi ja unelmoitkin jo hovimestarin paikasta.
Sinulla on suhde Sylvien kamarineidon Suzannen kanssa. Suzanne on mainio apu niissä hopealusikka- ja kynttilänjalkabisneksissä. Suhteen alkuvaiheessa sinua ei koko tytössä muu kiinnostanut kuin hänen rikas palveluspaikkansa, mutta tyttö tarjoutui auliisti pitemmällekin vietyyn suhteeseen. Olet huomannut, että hänen kanssaan todella on ihan mukava tehdä muutakin kuin pihistellä arvoesineitä.
Kuten arvata saattaa, sinun ja Jean-Paulin välit ovat melko vihamieliset. Jean-Paul on huomannut varastelusi, ja haluaisi saada sinut lopettamaan vilpillisen toiminnan. Jean-Paul on myös uhannut paljastaa sinut isäntäväelle, mikäli varastelu jatkuu. Sinulla ei kuitenkaan ole aikomustakaan parantaa tapojasi. Jean-Paul ei onneksi tiedä mitään Suzannen osuudesta asiaan. Sinulla ovat keinot siksi vähissä Jean-Paulin suhteen, että ajattelit pyytää Suzannea järjestämään hänen vaitiolonsa naisellisilla keinoillaan. Mustasukkaisuus tietysti kalvaa, mutta raha on arvojärjestyksessäsi aina rakkauden ja muun löpinän edellä.
Tavalla tai toisella haluaisit Jean-Paulin kokonaan pois tieltä. Silloin saisit hovimestarin paikan. Korkeampi asemahan takaisi hänellä paremmat 'apajat'. Olet tietoinen englantilaisen lakeijan, Charlesin, rahatarpeesta ja toivookin saavansa tästä mukavalla pikkusummalla liittolaisen suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Vai pitäisikö käyttää tähänkin Suzannea? Palveluskuntaan kuuluu myös kamarineito Cosette. Hän viihtyy hyvin omissa oloissaan.
Työnantajasi varakreivi osaa onneksi ottaa asiat rauhallisesti. Häntä ei varmastikaan kiinnostaisi, vaikka hänen omat vaatteensakin varastettaisiin. Hänen vaimonsa vaikuttaa terävämmältä, mutta on myös aika suurpiirteinen. Huhujen mukaan hän on aikaisemmin ollut kamarineitona Francoisin lapsuudenkodissa. Suzannen työnantaja sinua huolestuttaa enemmän. Paronitar de Carousel on teräväkatseinen riivinrauta. Suzanne taitaa olla ovelampi kuin miltä näyttää, kun arvoesineiden katoilu ei ole tullut ilmi. Paronittarella on kaksi lasta, ruma vanhapiika Lisette ja saamaton mammanpoika Marcel.
Jos uskallat, voit pyytää varastelujuoneen myös markiisitar de Bordeauxin seuraneitiä Juliettea. Juliette vaikuttaa ovelalta, ja markiisitar on hullu täti-ihminen, jota tuskin kiinnostaa arvoesineiden ja rintaneulojen määrä talossa. Hän pitää suojattinaankin jotakin kummallista runoilijaa, joka raahaa mukanaan kaunista siskoa. Ja miespalvelijaa, Julien Xavier nimeltään. Sen palvelijan kanssa olisi hyvä hieroa lähempää tuttavuutta, sillä hänelläkin on vapaa pääsy markiisitar de Bordeauxin talon yltäkylläisyyteen.
Kunnon ihmisiäkin salongissa käy aina joskus. On kenraali de Pagnol ja hänen nuori vaimonsa. Ei se vaimo tietenkään mikään hyvä ihminen ole, herranen aika, koska nuoret naiset muka ovat kunnon ihmisiä olleet? Miehelläkin voi olla omat salaisuutensa, mutta hän vaikuttaa kunnolliselta. Se on jo aika paljon. Kenraalin adjutantti paroni de Merlot vaikuttaa ihan kunnialliselta, mutta satut tietämään, että hänellä on ainakin suhde varakreivittären kanssa.
Sinusta on nyt tärkeää saada rahaa. Varastelujuoni on toiminut niin hyvin jo vuoden verran, että tunnet houkutusta laajentaa sitä edelleen. Liian monet eivät tietenkään saa olla osallisina. Jos verkko pettää jostakin kohdasta, jäljet johtavat pian sinuun, ja tiedät sen.
Olet puritaaninen englantilainen, joka on suurten rahojen toivossa lähtenyt koettamaan onneaan Ranskaan ja päätynyt Francoisen ja Delphinen palvelukseen. Toistaiseksi et kuitenkaan ole rikastunut. Elämäntavoiltaan olet askeettinen ja melkoisen konservatiivinen. Ranskalaisten kevytkenkäiset tavat, kuten irtosuhteet, juonittelu ja juopottelu ovat sinulle kauhistus. Tunnetkin olevasi moraalisesti ranskalaisia korkeammalla ja olet siksi tavoiltaan jäykkä ja hieman ylimielinen. Mieluiten sinä paljastaisit ihmisten salaisuudet ja irstailut kaiken kansan tietoon.
Täysin nuhteettomana sinä et kuitenkaan ole ranskalaisten vaikutuspiirissä pysynyt, vaan sinulla on suhde Julietten, Josephinen kamarineidon kanssa. Olet tyttöön tulisesti rakastunut ja siedät siksi hänen pikkuvikojaan. Tyttö on siveä ja järkevä, melkein kuin englantilaiset tytöt. Unelmoit voivasi viedä Julietten vaimonasi Englantiin. Et vielä ole uskaltanut kosia häntä, koska sinulla ei ole tarpeeksi rahaa, mutta olet alkanut miettiä, että teidän olisi ehkä sittenkin parasta mennä kihloihin jo nyt.
Palvellessasi Francoisen ja Delphinen taloudessa olet päässyt selville Delphinen salaisuudesta: pariskunnan pojan isä ei olekaan Francois. Olet päättänytkin kääriä tämän tietonsa avulla itselleen sievoisen summan rahaa. Niinpä kiristätkin Delphineä, toistaiseksi nimettömänä. Halveksit naista suuresti. Isyysjuttu ei edes riitä, naimisissa oleva nainen pelehtii markiisi de Colombeblanchen kanssa ja vikittelee muitakin nuoria miehiä. Romauttaisit naikkosen maailman heti, jos tästä ei irtoaisi niin mukavasti rahaa. Tämän mies on hyveellisempi, tietääksesi hänellä ei ole mitään vispilänkauppaa kenenkään kanssa. Lähinnä Francoisin tilanne säälittää sinua, vaikket sitä vapaaehtoisesti myönnäkään.
Hovimestari Valpaulin ja Chauvignonin kanssa olet kohtuullisen hyvissä väleissä. Et keksi mitään erityistä sanottavaa heidän elintavoistaan tai luotettavuudestaan. Varakreivitär d'Arcyn kamarineito Cosette on vähän höperö. Vältät turhaa kanssakäymistä hänen kanssaan, ettet antaisi ihmisille vääriä käsityksiä. Kamarineidoista puheen ollen, paronitar de Carouselin kamarineito Suzanne on kauhea hepsankeikka. Viehättävä kyllä, mutta varmasti epäluotettava. Paronitar itse käyttäytyy täysin leskirouvalle sopimattomalla tavalla. Hänen poikansa ja tyttärensä sentään ovat kuin kunnon ihmiset ainakin. Mutta muut.... Otetaan vaikka markiisi de Colombeblanche. Kamala elostelija. Eikä se paroni de Merlot paljon parempi ole, näyttää vain työkseen naurattelevan vastakkaisen sukupuolen edustajia. 30 -vuotias, naimaton ja kaikkea. Hmprh! Eniten sinua kauhistuttaa markiisitar de Bordeaux. Hän ei koskaan ole saanut miestä itselleen (ei sinänsä mikään ihme) ja luulee siksi voivansa käyttäytyä kuin joku rahvaan nainen!
Ihmiset tuntuvat kovasti kunnioittavan kenraali de Pagnolia, ja hän kyllä vaikuttaa kunnolliselta. Olet kuitenkin varma, että salaa hän pelaa uhkapelejä, käy naisissa ja juo. Siitä olisi mukava saada todisteita. Hänellä on nuori ja sievä vaimo, joka muuten flirttaa avoimesti kaikkien nuorten miesten kanssa. Ja mitä muuta hän heidän kanssaan tekee, niin niin, voihan sen arvata... Salongissa vierailee usein myös Alphonse Leblanc -niminen runoilija. Siis runoilija. Ranskalainen runoilija. Eikö se kerro kaikkea? Hänellä on mukanaan sisko. Sinua kummastuttaa, millaiset vanhemmat päästävät tytön seikkailemaan yksin jonkun runoilijaveljen kanssa. Ai niin, ranskalaiset tietysti. Tyttö ottaa nyt ilon irti esiliinan puutteestaan!
Tunnet pakottavaa tarvetta lähteä takaisin Englantiin. Kunhan saat tarpeeksi rahaa, voit mennä naimisiin Julietten kanssa ja lähteä. Tämä tieto auttaa jaksamaan.
Tämä on yksi tähänastisen elämäsi jännittävimmistä, tärkeimmistä ja tapahtumarikkaimmista viikoista. Olet muutama päivä sitten lähtenyt kaksossiskosi Desiréen ja setänne Lucienin kanssa vanhasta maalaiskartanosta, jossa olet viettänyt koko siihenastisen elämäsi. Kohde: pikkuserkkusi Francois d'Arcyn vaimon Delphinen kirjasalonki. Tarkoitus: oppia seurapiirielämää! Tavata uusia ihmisiä! Pitää hauskaa! Olet äidiltäsi kuullut monia kertomuksia suurkaupunkien vilkkaasta seurapiirielämästä, ja olet syystäkin jännittynyt. Kyllähän mikä vain voittaa sen ainaisen maalla kitumisen, aina ne samat kasvot ympärillä ja kaikkea. Et tietenkään ole niin naiivi kuin ylläolevasta voisi päätellä, tiedäthän hyvin, että tarinoissa liioitellaan usein hyviä asioita ja unohdetaan huonot, mutta tulevaisuus näyttää lupaavalta, vaikka et tulevista isännistäsi oikeastaan mitään -tarinoita lukuun ottamatta - tiedäkään. Muutama vuosi kiihkeää seurapiirielämää komeiden ja sivistyneiden nuorten miesten keskuudessa (mikä ero se olisikaan niihin harvoihin maalaistolloihin, joita teillä päin asui; mukasivistyneitä ja hienostelijoita kaikki tyynni ja mielessä vain Se Yksi Asia, ei sinänsä, että se olisi sinulle vastenmielistä, se koko ajan vain yhtä ja ainoaa yksinkertaisesti kävi hermoillesi).
Kuten sanottu, olet elänyt tähänastisen elämäsi maaseudulla, Provencen itäisissä osissa, yhdessä perheesi kanssa. Tähänastinen elämäsi on kulunut lähinnä opintojesi parissa, maalla kun ei todellista seuraelämää tahdo löytyä. Nyt äitisi, joka muuten on kreivi Antoine d'Arcyn serkku, lähetti sinut ja siskosi Desiréen Marseilleen isomman luokan seurapiirien tapoja oppimaan, teidän omaa tulevaisuuttanne silmällä pitäen (ja tietenkin omaansa. Onhan se iso sulka äitinnekin hattuun, jos joskus tulevaisuudessa menette naimisiin jonkun korkean aatelisen kanssa). Olet aina tullut hyvin toimeen kaksoissisaresi Desiréen kanssa, jos nyt ei lasketa muutamia sisaruskinoja, mutta nehän kuuluvat asiaan. Olette hyvin samanlaisia ja leikitte mielellänne toistenne varjoja, varsinkin aivan uudessa ja tuntemattomassa porukassa. Ei, kumpikaan teistä ei ole ujo. Itse asiassa, teitä molempia on kehuttu sosiaalisiksi, iloisiksi ja puoleensavetäviksi.
Matkalla sinulla ja siskollasi oli saattajananne setänne Lucien, joka nyt luultavasti viipyy päivän salongissa, jonka jälkeen olette omillanne. Ei niin, että teillä olisi kauhea kiire eroon hänestä, sillä te tulette mainiosti toimeen keskenänne. Sinulle hän vain edustaa vanhoja rajoja ja niin edelleen. Lucien-setä hoitaa nykyään jonkinmoisia kauppahommia, ja hänkin oli innostunut tulemaan salonkiin. Ehkä hänellä pyörivät rahat mielessä, ehkä eivät. Voihan hänkin olla aivan seurapiirien lumoissa...
Olet ulospäin suuntautunut, eloisa ja sosiaalinen, kuten myös kaksoissisaresi (sillä on varmaan jotain tekemistä yhteisten vanhempienne kanssa), mutta itse olet mielestäsi hieman laskelmoivampi kuin sisaresi, joka ottaa kontaktia vieraisiin missä vaan, milloin vaan. Rayon tapaa mielestäsi ihmisiä vain ihmisten tapaamisen vuoksi, sinulla itselläsi on tavoitteita. Ja ne ovat korkealla. Tästä huolimatta tulet hyvin toimeen siskosi kanssa, jopa niin hyvin, että jotkut ovat piloillaan väittäneet teidän olevan toistenne varjoja. Ja se kai on tottakin, ellei sinulla ole omaa tekemistä, siis.
Koko varhaislapsuutesi vietit maalaiskartanossa Provencen itäosissa, melko suljetussa piirissä, johon kuuluivat lähinnä perheesi ja kartanon työväki. Joskus saattoi joku lähistöllä asuva pikkuaatelinen törmätä kylään, mutta nämäkin tapaukset olivat lähinnä poikkeus kuin käytäntö. Aloit jo pikkuhiljaa kyllästyä tuohon pieneen piiriinne, ja tämä matka tuli kuin tilauksesta. Joten pakkautit ne vähät tavarat, joita arvelit tulevasi tarvitsemaan ja olit ensimmäinen oven ulkopuolella kun teitä hakemaan tulleet vaunut saapuivat pihaan. Sinua ei suoraan sanottuna haittaa sitten tippaakaan se tosiasia, että ainoat tietosi pikkuserkustasi ja hänen vaimostaan ovat äitisi - luultavasti paljonkin liioitellut - tarinat heidän onnellisesta elämästään. Kyllä se sitten selviäisi.
Kuten sanottu, teillä oli matkanne ajan kaitsijana setäsi, Lucien. Hän on mielestäsi oiva henkilö, mukava silloin kun päättää olla sellainen ja kylmän laskelmoiva aina tarpeen vaatiessa - eli vähän niin kuin sinä itsekin. Tulette hyvin toimeen silloin, kun rahan kiilto ei kokonaan peitä setäsi silmänvalkuaisiakin, hänellä kun tuntuu olevan sellainen pakkomielle rahaan. Tällä hetkellä hän on myynyt erilaisia omistustodistuksia eri maa-alueista, ja uskot hänen etsivän kirjasalongista mahdollista ostajaa, siellähän kun tunnetusti raha liikkuu.
Olet vähäisen suvun vähäinen vesa. Mikä ei tietenkään ole kovin hyvä asia, kun asiat ovat niin kuin ovat. Mutta yrität pärjätä. Ja pärjäät hyvin. "Kaikki pärjätköön omilla avuillaan" on mottosi, ja sen mukaan elät. Et ole aatelinen, taitava runoilija eivätkä käsiesikään työt mitään kehuttavia ole. Mutta on olemassa yksi ala, jossa sinä suorastaan loistat. Nimittäin rahojen huijaamisessa typeriltä aristokraateilta, joilla on sitä millä mällätä enemmän kuin he koskaan tulevat tarvitsemaan. "Ryöstä rikkailta, anna köyhälle", eli itsellesi. Sinulla on sukulaisia elätettävänä, vaikket omaa perhettä olekaan kerinnyt vielä muodostamaan. Ainoa vaikeus tässä oli pitkään se, etteivät nämä rikkaat aateliset vaivautuneet puhumaan alempisyntyisten kanssa niin pitkään, että oltaisiin päästy liikeasioihin.
Kun veljesi meni naimisiin d'Arcyn aatelissuvun edustajan kanssa, uskoit näiden ongelmien pian väistyneen. Olit väärässä. Oma arvosi ei noussut kenenkään silmissä, 'kreivi d'Arcyn serkun miehen veli' ei tosiaankaan ole mikään korkea titteli. Eli tyydyit huijaamaan rahat pois hieman köyhemmiltä henkilöiltä. Ja kyllähän silläkin eli. Tosin et ollut kauhean tyytyväinen tilanteeseen. Mutta muutama viikko sitten jotain tapahtui.
Sait tietää, että veljesi tyttäret Rayon ja Desirée lähetettäisiin Marseilleen seurapiiritapoja opettelemaan, kuten yleinen käytäntö oli. Uskoit, että jos heidän avullaan pääsisit sisään kyseiseen paikkaan, voisit saada jonkun hurahtaneen aatelisen uskomaan huijauksiisi. Joten hankkiuduit kaksostyttöjen kaitsijaksi matkalle Marseilleen (veljesi oli enemmän kuin iloinen kun hänen ei tarvinnut jättää kotiaan). Matkalla utelit tytöiltä tietoja määränpäästänne, mutta koit sen suhteen osittaisen pettymyksen. Et näet oikein kyennyt erottamaan, mikä osa heidän puheistaan oli totta ja mikä mielikuvituksen saduista kehittelemää. Mutta tiedät ainakin, että isäntäparinne on Francois ja Delphine d'Arcy, kreivin poika ja hänen vaimonsa. Uskoisit heidän kaltaisten korkeiden aatelisten vieraana olevan ainakin muutaman rikkaan jästipään.
Yleisesti ottaen tule hyvin toimeen sekä Rayonin että Desiréen kanssa. Tosin Rayon on hieman ailahteleva ja ylipuhelias sinun makuusi, pidät enemmän laskelmoivasta Desiréestä (hieman itsesi kaltainen. Tuosta kun vielä vähän kasvaa, hänestä voisi tulla sopiva liikekumppani sinulle). Yrität luonnollisesti olla pilaamatta heidän mahdollisuuksiaan noissa piireissä huijauksillasi, mutta vahinkoja saattaa sattua, mikä on tietenkin ikävää. Itse olet myös erittäin mukava heppu, jos vain sellainen haluat olla, tosin olet erittäin laskelmoiva ja omaa hyötyäsi tavoitteleva, jos henkilökohtaisia motivaatioita mennään erittelemään. Siis jos.
Sinulla on mukanasi huolellisesti väärennettyjä maa-alueiden omistuskirjoja, joita kauppaat alihintaan mihin tahansa syyhyn vedoten (pelivelat uppoavat noihin miehiin jostain kumman syystä aina). Oikeastaan nämä omistuskirjat viittaavat erinäisiin kuninkaan omistuksiin ja ovat täysin vailla laillista pohjaa - itse asiassa, jos joku menisi sellaisen kanssa vaatimaan omistuksiaan, hän olisi aika pulassa. Yleensä aateliset mokansa tajutessaan jättävät asian sikseen, typeryyttään kun eivät kehtaa tunnustaa. Jotkut ovat tietenkin vannoneet henkilökohtaista kostoa, mutta harvemmat aikaisemmat kauppakumppanisi ovat edes tunteneet sinua (kuten sanottu, noissa aatelisissa on jotain, mikä todella tekee heistä typeriä).
Vaikutat ihan tavalliselta rokokooajan nuorelta pikkuaatelismieheltä. Synnyit jossakin maalla runsaat 20 vuotta sitten. Kasvoit mukavassa pikku kartanossa, sait aika ankaran kasvatuksen, aloit teini-iässä viettää huikentelevaista elämää - no et niin kovin huikentelevaista, uhkapeleistä esimerkiksi pysyttelit visusti erossa, mutta et kuitenkaan herättänyt huomiota turhan kunnollisillakaan elintavoilla. Aatelisarvoltasi olet paroni. Sinulla on äiti ja kaksi naimisissa olevaa sisarta, ja paljon muitakin sukulaisia tietysti. Esimerkiksi Marseillesissa. Et ole opiskellut etkä osaa mitään erityistä, mutta väliäkö tuolla. Hoitelet liiketoimia.
Erikoisen nuoren miehen sinusta tekee se, että uskot romanttiseen rakkauteen. Et ole itse tietoinen tästä piirteestäsi. Olet kyllä aina vierastanut irrallisia suhteita, mutta et osaa sanoa tarkkaa syytä tähän. Olet saanut aika uskonnollisen kasvatuksen - niin no jaa, kukapa ei olisi, mutta sinä uskot oikeastikin johonkin. Rakastuit ensimmäisen kerran puoli vuotta sitten. Tytön nimi on Rayon de Soleil. Hän on kuin pikkuinen päivänsäde, aina niin herttainen ja suloinen. Hän on vain viisitoistavuotias. Niin nuori ja viaton, että sinua ihan hirvittää! Tapasit hänet tanssiaisissa Lyonissa. Et ehtinyt puhua hänen kanssaan paljonkaan, sillä hän kiiruhti pois tanssiaisista kuin Tuhkimo konsanaan. Sait pian selville hänen nimensä, että hän asuu maaseudulla Lyonin lähettyvillä ja että hänellä on Desirée-niminen kaksoissisar. Hänen huoltajanaan toimii liikemies monsieur Grandlapin. Sitkeällä työllä olet onnistunut kehittämään suhdeverkon, jonka avulla pystyt seuraamaan mielitiettysi lähes jokaista liikettä. Olit pakahtua innosta, kun sait tietää, että tyttö oli tulossa vierailemaan serkkunsa varakreivi d'Arcyn luokse Marseillesiin. Varakreivitär pitää tunnettua kirjallisuussalonkia kotonaan. Sinulla sattuu olemaan eräs kaverintapainen, markiisi de Colombeblanche, joka käy usein juuri kyseisessä salongissa. Et ole itse mikään salonkileijona, mutta nyt et epäröinyt hetkeäkään kiiruhtaa Marseillesiin sukulaisia tapaamaan ja järjestämään itsellesi pääsyä salonkiin markiisin seurassa. Et muuten erityisemmin pidä elostelevasta markiisista, mutta sodassa, rakkaudessa ja opetustoimessahan ovat kaikki keinot sallittuja.
Jännität kovasti Rayonin tapaamista. Olet hyvin epävarma nuorten, viehättävien naisten seurassa (niin ja vanhojen, ei-niin-viehättävien naisten kanssa sinä vasta epävarma oletkin, kun nyt tuli puheeksi). Sinun on kuitenkin saatava Rayon omaksesi hinnalla millä hyvänsä. Pystyt takaamaan hänelle turvallisen ja mukavan elämän. Nyt sinun täytyy vain saavuttaa tytön suosio ja hoitaa asiat hänen huoltajansa kanssa. Se kuulostaa helpolta, mutta tiedät kyllä, mikä urakka sinua odottaa. Onnea matkaan! --
Isä Noël, alkujaan Raoul de Brie, on kotoisin Tours'ista, Etelä-Ranskasta. Aatelisperheen poikana hän sai kunnon kasvatuksen vanhemmiltaan ja kotiopettajiltaan. Jo nuorena Raoul viihtyi mieluiten kirjojen parissa. Suvun tavan mukaan poika lähetettiin jo varsin nuorena armeijaan. Palveltuaan vuoden verran rykmentissä Raoul kuitenkin päätti, ettei sotilasura ollut häntä varten; hengelliset asiat vetivät häntä puoleensa. Lyhyehkön harkinta-ajan jälkeen Raoul ilmoittikin vanhemmilleen harkitun päätöksen liittyä dominikaanien veljeskuntaan. Raoulin vanhemmat olivat hieman pettyneitä - he olivat odottaneet ainoasta pojastaan suuria. Tuntien poikansa järkevyyden ja harkitsevaisuuden, he kuitenkin tiesivät, ettei tämä halunnut luostariin hetken mielijohteesta vaan pitkän harkinnan tuloksena. Niin nuori Raoul siirtyi veljeskunnan oppiin.
Luostarissa Raoulin teräväpäisyys pantiin merkille. Hän sai monipuolista opetusta kirjallisuuden, filosofian, skolastiikan ja luonnontieteiden eri aloilla. Raoul viettikin päivät pitkät luostarin kirjastossa lukien vanhoja käsikirjoituksia ja harvinaisia teoksia. Hartauden harjoituksiin hän osallistui ahkerasti. Vietettyään viisi vuotta luostarissa Raoul vihittiin papiksi ja hän alkoi käyttää nimeä Isä Noël. Oleskeltuaan vielä jonkin aikaa luostarissa Raoul halusi päästä näkemään hiukan maailmaa. Niinpä hänet lähetettiin aluksi Lyoniin, jossa hän opiskeli yliopistossa teologiaa. Pian tämän jälkeen alettiin Marseillelaisessa dominikaaniluostarissa kaivata pätevää opettajaa luostarin noviiseille, ja paikka annettiin Isä Noëlille. Siitä lähtien hän on asunut Marseillessa toimien pappina ja opettajana luostarissa. Lisäksi hän antaa yksityistunteja aatelisperheiden lapsille, ja toimii muutenkin seurapiirien sielunhoitajana.
Luonteeltaan Isä Noël on rauhallinen ja luottamusta herättävä. Häneltä sujuu vaivattomasti kevyt seurapiireille ominainen 'small talk', mutta oppineisuutensa turvin hän keskustelee mielellään myös syvällisesti. Hän onkin yksi seurapiirien suosituimpia ihmisiä, ja edustavan, charmikkaan ulkomuotonsa perusteella monien naisten erityisen huomion kohteena. Liikkuessaan seurapiireissä ja ottaessaan vastaan rippejä, Isä Raoul on päässyt selville monen henkilön salaisuuksista ja hämäristä puuhista. Hän ei kuitenkaan mielellään levittele tietojaan muille, ja siksi häntä pidetäänkin luotettavana.
Täysin nuhteeton ei Isä Raoulkaan kuitenkaan ole. Hänellä on suhde, joskin ystävyyspainotteinen, ystävänsä Francoisen vaimon Delphinen kanssa. Tosin Isä Noël ja Delphine eivät ole tavanneet vähään aikaan, mutta vanha rakkaushan ei ruostu. Delphinen salongista Isä Noël tuntee isäntäparin lisäksi markiisitar de Bordeauxin ja paronitar de Carouselin, vaikkei heidän kanssaan erityisen läheinen olekaan; heidän elosteleva elämäntyylinsä ei pappismiestä oikein miellytä. Lisäksi Isä Noëlille tuttuja ovat Lisette ja Marcel de Carousel. Lisette käy häntä hieman sääliksi; tyttörukka ei selvästikään nauti seurapiirielämästä.
Tällä kertaa Isä Noël ei kuitenkaan kiiruhda salonkiin hauskaa ja tavatakseen ihmisiä, vaan hän on paikalla myös viran puolesta: onhan kreivitär d'Arcy juuri kuollut, ja etenkin Francoise ja Delphine d'Arcy tarvitsevat nyt tukea ja lohdutusta. Huomattuaan salongin muidenkin vieraiden olevan varsin hysteerisessä tilassa sekä monien juonitteluihin ja ihmissuhdekoukeroihin sotkeutuneena, alkaa Isä omalta osaltaan järkevin neuvoin ja lohduttavin sanoin auttaa pulmien ratkomisessa.
Olet nuori, varakas, arvoasemassa oleva leskirouva. Mutta tietenkään kaikki ei ole hyvin. Ei sinunlaisellesi ihmiselle vain tapahdu niin paljon hyvää niin vähässä aikaa. Yksinkertaisesti se ei vain ole mahdollista.
Et sinä nyt niin huonojen tähtien alla kyllä syntynyt, perheesi oli Versaillesin arvostetumpia aatelisperheitä. Lapsuutesi kului joutuisasti ison kaupungin vilinässä, eikä sinulta koskaan puuttunut mitään. Mutta tottakai muuttuessasi lapsesta nuoreksi naiseksi aloit haaveilla vielä paremmasta: kuninkaan hovihan oli aivan nurkan takana.
Onnistuitkin parin vuoden tarmokkaan yrittämisen ja monen ärsyttävän turhan miehenjäpikkään kautta sujahtamaan hovin piiriin. Siellä lopulta varmistit paikkasi menemällä naimisiin herttua de Champagnen kanssa.
Pitkän aikaa kaikki meni hämäävän hyvin, vietit paljon aikaa hovissa hurvitellen eikä miehestäsikään ollut paljoa vaivaa.
Sitten, vähän yli vuosi sitten sinulle sattui kuitenkin hyvin valitettava vahinko: Synnytit tummaihoisen lapsen. Liikaa kaakaota? (ks. Historia 1) Ei, vaan tummaihoinen palvelijasi. Miehesi raivostui silmittömästi ja uhkasi tehdä elämästäsi helvetin, sulkea sinut jonnekin pieneen kartanoon maalle ja katkaista kaikki yhteytesi seurapiireihin. Sinä olit vielä sekaisin synnytyksestäkin, toimit paniikissa ja survaisit lähimmän käsiisi osuneen teräaseen, pienen puukon, suoraan tämän sydämeen.
Tajutessasi katsella ympärillesikin näit hölmistyneen kätilönne. Vaikka hän olikin hyvin sekaisin, hän oli valmis näkemään sinun kantasi ja saitkin hänet vannotettua hiljaisuuteen. Kävit hävittämässä veriset vaatteesi ja tulit takaisin. Aloit kirkua.
Paikalle rynnänneille palvelijoille sepitit tarinan mustapukuisesta miehestä, joka oli tullut ryöstämään lapsesi miehesi sylistä ja tämän yrittäessä estellä puukottanut tämän.
Lapsesi työnsit piiloon sille samalle kätilölle, joka oli tavallaan apurisi murhassa. Hän hoivaa lastasi yhäkin ja tiedät, että häneen voi luottaa.
Yhteytesi murhaan ei koskaan tullut julki. Sinä jatkoit ylellistä elämääsi leskiherttuattarena. Joku kuitenkin tietää. Varmastikin joku korka-arvoinen hovista. Juuri nytkin se pirulainen varmasti vain nauraa katsellessaan sinun heilumistasi hänen ohjainnaruissaan kiinni.
Tämä joku toimii Laurent Valjean -nimisen miekkosen kautta. Laurent esiintyy tällä hetkellä paroni Adolf von Klinkerhoffenin palvelijana, mutta luoja tietää, mikä hän oikeasti on ammatiltaan ja kenen laskuun toimii. Eräänä päivänä hovissa hän vain veti sinut syrjään ja esitti sinulle ehtonsa: sinun piti toimia hänen laskuunsa, tai hän paljastaisi todisteita, jotka sitoisivat sinut miehesi murhaan. Et voinut kuin suostua.
Laurentia tietenkin inhoat, mutta toisaalta tiedät, että hänkin on vain välikäsi isompien voimien ollessa kaiken takana. Haluaisit kyllä todella mielelläsi saada selville, keitä nuo taustan tummat ohjailijahahmot oikein ovat.
Yhdeksi tehtäväksesi Laurent antoi paroni von Klinkerhoffenin iskemisen ja tietojen hankkimisen tältä. Tähän sinulla ei itseasiassa ollut niinkään vastaansanomistakaan, olihan paroni juuri kuninkaan suosiossa ja vieläpä varsin komeakin. Teidän välillenne kehittyikin suhde, mutta se jäi kovin pinnalliseksi ja katkesi paronin jättäessä hovin ja muuttaessa Marseillesiin.
Paronin lähdön jälkeen sait elää vähän aikaa rauhassa, mutta nyt Laurent käski sinun tulla viipymättä Marseillesiin, sillä sinua tarvittiin ottamaan selvää paronin tekemisistä paikallisessa kirjallisuussalongissa. Paikalle saavuttuasi Laurentin on määrä antaa sinulle lisäohjeita asiasta.
Luonteeltasi olet enemmän rauhallinen kuin hirvittävä hurvittelija, mutta erittäin kunnianhimoinen ja kaikenlaisesta huomiosta ja arvostuksesta nauttiva. Pidät sekä pitkistä filosofisista keskusteluista että sosiaalisista juonista ja niiden seuraamisesta. Ei ole mikään ihme, että tulet yleensä hyvin toimeen kaikkien kanssa, olethan sitä päämääriesi saavuttamiseksi melkein aktiivisesti oikein harjoitellutkin.
Antoine Rochefort ei ole peräisin aateliskodista, vaan tavallisesta säätyläisperheestä. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa vain nelivuotias, jonka jälkeen Antoine äiti kasvatti yksin kaikki kolme lastaan. Hän elätti lapsensa toimimalla ompelijana hienoille aatelisrouville. Lapsena Antoine nautti koulunkäynnistä, ja niinpä hänen äitinsä ponnistelikin kaksin verroin tienatakseen tarpeeksi poikansa kouluttamiseen. 19-vuotiaana Antoine siirtyi lopulta yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Mieluiten hän olisi opiskellut jotain arvostetumpaa tieteenalaa, mutta varoja ei ollut tarpeeksi.
Tuon ajan lääketieteen raakuus ja jatkuvat taloudelliset ongelmat suistuvat Antoinen raiteiltaan, ja hän turvautui alkoholiin. Avioituessaan 29-vuotiaana säätyläistytön, Annin, kanssa Antoine oli jo piilojuoppo. Vaimonsa myötäjäisten ja varsinaisen työskentelyn aloittaminen myötä Antonin taloudellinen tilanne parani, ja tuli jopa verrattain hyväksi. Vanhoista tottumuksistaan hän ei kuitenkaan päässyt eroon, vaan ajautui erilaisten ryyppyporukoiden mukana hämärämaineisiin kapakoihin ja juhliin. Pian häiden jälkeen Ann synnytti Antoinelle pojan ja joitakin vuosia myöhemmin myös kaksi tytärtä. Perheen taloudellinen toimeentulo alkoi jälleen notkahdella, sillä Antoine ei enää viihtynyt kotona nalkuttavan vaimon luona, vaan alkoi harrastaa uhkapelejä ja pitää rakastajattaria.
Kun Antoine oli nyt päässyt entistäkin vapaamman elämän makuun, ei työnteko enää maistunut hänelle. Sen sijaan nuoret kauniit tytöt, etenkin epäilyttävämaineiset ballerinat, kiinnostivat häntä kovin. Lääkärin työtään hän alkoi salassa inhota: veriset märkivät haavat ja paiseet saivat hänet voimaan huonosti. Antoine ahdistui entisestään ja turvautui pulloon. Annin oli jatkuvasti patistettava häntä potilaskäynneille, jotta perhe saisi edes vähän rahaa. Nyt 35-vuoden ikään ehtineenä Antoine on jo täydellinen öykkäri, jota hänen oma vaimonsakin inhoaa, joka on pahoin velkaantunut, ja joka taitaa inhota itseäänkin.
Tällä hetkellä Antoinen rakastajatar on balettitanssija, Marguerite Camembert, jota hän on myös kouluttanut sairaanhoitajan työhön. Usein käykin, että kun Antoine on liian humalassa voidakseen lähteä potilasta katsomaan, hän lähettää rakastajattarensa hoitamaan potilasta. Muutoinkin Antoinen kammoama hoitotyö kuuluu jo useimmiten Margueritelle.
Delphinen salongissa ei Antoinen tuttuja juurikaan ole, sillä hänhän on tottunut liikkumaan toisenlaisissa piireissä. Delphinen ja Francoisen hän kuitenkin tuntee melko hyvin. Antoine on nimittäin toiminut heidän perhelääkärinään jo kauan, vaikkeivät he hänen elämäntyylistään erityisesti pidä. He kuit