Eikä tässä ollut edes tarpeeksi sukurutsadraamaa yhdelle illalle. Ranskasta saapunut Jules de Gaulle oli itse asiassa Jeremiah Blackwaterin, Thornbirdge-klaanin vanhimman tyttären, aviomiehen velipuoli. Miesten isä oli sama, mutta Jeremiah oli Maybelle Thornbridgen avioton lapsi. Julesilla oli kuolleelta isältään kirje, jossa mm. kerrottin Jeremiahille, että tällä on Amerikassa äiti ja liuta sisaruksia, joihin Jeremiah nyt voisi tutustua. On kai kohtalon ivaa, että Jeremiah oli jo ehtinyt hieroa varsin läheistä tuttavuutta sisarensa Starlingin kanssa. Kirjeen luettuaan Kullervon anglosaksinen versio yritti paeta arvokkaasti paikalta.
Sisarusrakkaudella oli myös yksi hedelmä. Starlingin esikoislapsi ei suinkaan kuollut, vaan oli niin hirvittävästi epämuodostunut, että matriarkka Maybelle mukavan perhelääkärin myötävaikutuksella päätti piilottaa pikkuisen pimeään komeroon. Lapsesta välittivät vain onneton äiti ja kapinallinen hippityttö Liberty, josta oli mukavaa pitää sisaren- (ja veljen-)-pojalleen seuraa. Juuri tänä kohtalokkaan iltana Liberty päätti ajattelemattomasti myös polttaa maria lastenkamarissa. Huonostihan siinä kävi. Muutenkin hengitysvaikeuksista kärsivä pentu menehtyi.
Koska kyseessä on amerikkalainen perhesarja, muitakin varoittavia esimerkkejä huumeidenkäytyöstä mahtuu mukaan. Rose Blake innostui ties missä mielenhäiriössä kokeilemaan, ja sai keskenmenon. Oikeastaan Rose oli epävirallisen tiedon mukaan lesbo ja seurusteli Shirley Wilkinsin kanssa, ja raskaus lienee ollut melkoinen yllätys useimmille. Lapsen isästä ei ole tietoa. (No, arvatkaa.)
Liberty halusi päästää myös koomassa makaavan ystävänsä Dannyn avartamaan tajuntaansa ja pani marihuanaa tämän tiputuslaitteisiin. Verenmyrkytys. Kuolema. Tätä ennen Danny ehti kuitenkin tulla tajuihinsa. Poliisi Fitz "kiiruhti" tenttaamaan, kuka Dannyn oli alunperin koomaan saattanut ampumalla tätä päähän. Lopulta Danny muisti veljensä Stewartin tehneen verityön, tai ainakin huusi tämän nimeä siihen malliin. Stewart pidätettiin, mihin juhlat lopetettiinkin.
Istuskelin sohvalla vieraiden tullessa, tarjoilin juomia äitini mieliksi, tervehdin vieraita jne. Sitten veljeni Frank päätti esitellä minulle uutta mallistoa ja... Hm. Jossakin vaiheessa sitten Jeremiah kertoi, että aikoi myydä mallistomme Blakeille. Olisimme saaneet hyvän talon maalta,Renard saisi hyvän kasvuympäristön ja suhteemmekin palaisi taas entisille raiteilleen. Epäröin vähän, mitähän mieltä äitikin olisi siitä? Jeremiah kuitenkin vakuutti, että suunnitelma olisi moraalisesti oikein, eikä kukaan saisi tietää siitä, joten hyväksyin sitten sen.
Sitten vietin aikaa lähinnä siinä, että saisin Frankin menemään puhumaan Betsylle, kehotin Janicea menemään iskemään Markia kun Betsy oli muualla, puhuin Betsylle miten hieno mies Frank on ja puhuin Markille, että Betsy ei sovi Hänelle ollenkaan, Janice on kauniimpi ja menestyvämpi, ja sopisi paremmin sukuunkin.
Kohtapuoliin Jeremiah tuli kertomaan minulle, että meidän pitäisi erota. Hän kun oli velipuoleni. Juoksin nurkkaan mököttämään ja angstaamaan, kunnes uskalsin mennä puhumaan kaikki huoleni äidille.
Jossakin vaiheessa kuulin Libertyn/Lucyn, Shirleyn ja Rosen naureskelevan ja puhuvan minusta selkäni takana. Menin kertomaan äidille, jotta Hän erottaisi Shirleyn. Ei sitten erottanut, saarnasi Hänelle vain. Höh. Loppu ajan sitten angstasin ja join aivan liikaa viskiä.
Tämä oli minulle suuri päivä. Minä ja Betsy olimme kutsuneet kaikki perhetuttumme kokoon juhliin, jossa julkistaisimme kihlauksemme. Minua kuitenkin kaivoivat vielä epäilykset ja pahat varjot siitä, mitä oma perheeni, lähinnä äitini, ajatteli suhteestamme. Maybelle oli tehnyt jo alusta lähtien sangen selväksi, että mikään kestävämpi suhde Betsyn kanssa olisi vastoin hänen tahtoaan. Ja minun äidilläni, kuten yleisesti tiedetään, on hyvin vahva tahto. Aioin yrittää siis viivyttää julistustamme niin pitkään, että ehtisin puhua kunnolla äidilleni ja mahdollisesti muulle perheelleni suunnitelmistani.
Jonkin kumman unohduksen takia Maybelle oli antanut koko palvelusväelle vapaaillan (vaikka epäilinkin sen jopa olleen puoliksi tahallista), mikä rasitti juhlien alkua kovasti, ennen kuin korvaava hovimestari löydettiin. Maybelle patisti osan perheenjäsenistämme tarjoilemaan, samoin kuin Betsyn, mitä vastaan minä yritin kapinoida, tietysti turhaan. Äiti patisti minut kättelemään vieraita. Lähes aina kun puhuin äidin kanssa hän muisti kysellä, etten kai vain ollut tosissani Betsyn kanssa ja varoitteli mahdollisuudesta, että tämä on vain rahan perässä. Oli turhaa yrittää saada häntä vakuuttuneeksi siitä, että me rakastamme toisiamme.
Keskustelin vielä pari kertaa ennen kaikkien vieraiden saapumista Betsyn kanssa siitä, miten sukumme tulivat niin huonosti toimeen keskenään. Tätä samaa teemaa silmälläpitäen kävin vaihtamassa uuden ja vanhan mallistomme keskenään firman tietokoneella, jotta niiden varastaminen olisi edes vähän vaikeampaa. Sitten talo alkoikin nopeasti täyttyä vieraista.
Ehdin vielä paljastaa Edwardille ja Frankille tulevan kihlauksemme ja voivotella äidin suhtautumista asiaan, ennen kuin vihdoin käydessäni keittiössä tutkailemassa, miten tämä selvisi palvelusväen puutteesta, otin puheeksi suhteeni Betsyyn. Aloitin varovasti, sillä aloin jo olla epätoivoinen. Minusta oli alkanut tuntua, ettei äitini ikinä hyväksyisi kihlaustani Betsyn kanssa, mutta yllättäen tämä itse nopeutti keskustelua sanomalla, että hän oli toki arvannut minun aikovan juhlistaa tänään kihlauksemme ja että kun hän ei nyt näemmä mitään asialle voinut niin hän tukisi minua. Samalla hän kuitenkin pyysi, että hoitaisin kaikenlaiset lakiasiat, kuten avioehdon voimaan ennen naimisiinmenoamme, hänen mielenrauhansa vuoksi. Onnen tunne tulvahti mieleeni ja täytti sen kokonaan, vaikka juuri äsken olin ollut epätietoinen ja peloissani. Tottakai äiti tiesi aikeistani, hän oli varmasti arvannut ne jo alusta asti! Lupasin tehdä aivan kuten hän halusi.
Vieraista Daisy ja Jack Blakekin saivat tietää kutsujen tarkoituksen ennen varsinaista julistusta, tosin erikseen. Daisy toivotti minut iloisesti tervetulleeksi sukuun, mistä en juuri silloin ollut niin innostunut, sillä Daisysta minä en todellakaan pitänyt, hän tuntui Blakeista pahimmalta. Vastaukseni olikin sangen vaisu. Kaiken lisäksi sain kuulla vielä Jeremiahilta, että Blaket mahdollisesti suunnittelivat uuden mallistomme tuhoamista koneiltamme. Otimme tiedostoista varmuuskopiot kaiken varalta, vaikken halunnutkaan mitenkään uskoa, että tänään enää julistuksemme jälkeen harjoitettaisiin niinkin raakaa bisnestä.
Tulin siihen tulokseen, että jo nyt niin moni tiesi juhlien syyn, että jos emme kohta itse julistaisi asiaamme se olisi jo kohta kaikkien tiedossa juorujen kautta. Niinpä otin Betsyn vierelleni ja sanoin kuuluvaan ääneen meillä olevan ilmoitettavaa. Siihen, että kaikki tulivat paikalle kului uskomattoman paljon aikaa, mikä sai minut todella hermostumaan. Päässäni liikkuivat yhä epäilykset siitä, miten kaikki asiaan suhtautuisivat. Avattua suuni puhuin kuitenkin taas sillä varmuudella, mihin olen elämässäni tottunut. Seuraavassa hetkessä kaikki olivatkin jo taputtamassa sekä onnittelemassa ja kättelemässä meitä. Käteltävät kädet ja halattavat ihmiset vaihtuivat edessäni, mutta itse olin paikalla vain unenomaisesti. Tunsin olevani jossain aivan muualla, täysin tilanteen lumoissa, kaikki olivatkin onnellisia puolestamme, huoleni olivat olleet turhia. Hyviä uutisia sain jossain välissä kuulla vielä lisää Edwardilta, kun hän sanoi, että Jack Blake oli mahdollisesti halukas myymään firmansa meille. Ehkäpä perheidemme ikuinen taistelu saataisiin vihdoin todella loppumaan!
Seuraavat parikymmentä minuuttia vietin leveästi hymyillen, onnellisena Betsyn vierellä istuen. Tämän jälkeen käveleskelin ympäriinsä jonkin aikaa seurustellen vieraittemme kanssa tyhjänpäiväisiä. Olin kuitenkin huomaavinani, että Betsy näytti välillä hieman alakuloiselta. Hän ei kuitenkaan myöntänyt mitään, kun kysyin. Betsy myös vietti omituisen paljon aikaa Frankin kanssa. Tulin mustasukkaiseksi, epäilykseni koettelivat minua.
Firmamme ykkösmalli Janice Fox halusi nähdä uuden mallistomme, mistä esittelinkin hänelle näytteitä sekä minun, Edwardin että Frankin töistä. Janice kehui varsinkin minun suunnittelemaani kohtalokkaan punaista juhlapukua. Ei kestänyt kauaa tajuta, että Janicella oli jotain muutakin mielessä kuin pukujen katselu. Tajusin hänen flirttailevan minulle. Hän yritti vietellä minua! Miksi juuri nyt, kun olin löytänyt onneni? Vai olinko sittenkään? Mitä minä tekisin? Hämmennyin, enkä saanut oikein sanaa suustani, vaan poistuin huoneesta jonkin typerän pienen tekosyyn kera.
Mutta nyt koko liittoni Betsyn kanssa ei enää vaikuttanutkaan niin varmalta ja hyvältä, mitä aikaisemmin. Käveleskelin hetken ympäriinsä vieraiden joukossa hermostuneen oloisena, mutta päätin että siitä seuraa vain huonoa ja vetäydyin koneemme luokse suunnittelemaan korua, mistä tulikin varsin onnistunut. Ehkä minä todella saan aikaan parhaat luomukseni vahvoissa tunnetiloissa. Itse asiassa minä vain odotin sitä, että Janice tulisi uudestaan luokseni ja voisin saada tietää, mistä oikein oli kysymys. Jonkin ajan kuluttua Janice olikin taas luonani. Kysyin häneltä suoraan, miksi hän halusi vietellä minut, varsinkin juuri nyt. Janice yritti aluksi esittää tietämätöntä, mutta nopeasti huomattuaan sen olevan turhaa hän myönsi haluavansa minut ja sanoi, että hänestä minä olin valinnut väärin. Sitten hän kurottautui suutelemaan minua. En ehtinyt oikein mukaan tilanteeseen ja vaistomaisesti vain otin hänet käsivarsilleni ja suutelin häntä takaisin. Seuraavassa hetkessä Janice pakeni pois huoneesta. Oliko tämä ollut jokin juoni? Juoksisiko Janice nyt kertomaan Betsylle, että minä en ollut hänelle uskollinen? Vai oliko hän vain joutunut suuren tunnekuohun valtaan? En tiennyt mitä ajatella.
Hetken mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakastin Betsya ja halusin olla tämän kanssa, enkä sitäpaitsi halunnut ajaa Thornbridgeja ja Blakeja vielä pahempaan sotaan keskenään. Kävin siis hakemassa Janicen kahdenkeskiseen keskusteluun varastohuoneeseemme. Sanoin Janicelle, etten suudellessani tätä ollut täysin tilanteessa mukana ja että se ei ollut tarkoittanut mitään. Janice yritti vastustella, sanoa sen varmasti tarkoittaneen jotain, mutta minä pysyin vahvana. Lopulta Janice syytti minua sinisilmäisyydestä ja sanoi, ettei Betsykään mitenkään uskollinen minulle ole. Melkein suutuin ja aloin vihaisella äänellä tivaamaan häneltä todisteita tai edes varsinaisia syytöksiä, mutta hän sanoi vain kylmästi, että minun pitäisi laskeutua haavemaailmastani ja katsella vähän ympärilleni.
Janicen poistuttua jouduin heti Starlingin kynsiin, joka ilmeisesti tapahtumista täysin tietämättömänä yritti tyrkyttää Janicea minulle, sanoen Betsyn olevan huono vaihtoehto. Starlingkin syyti Betsyäni uskottomuudesta, sanoen vain, että kyllä minun nyt pitäisi tajuta tilanne, Betsyn ja veljeni Frankin aikaisemman suhteen valossa. En ehtinyt jäädä tivaamaan Starlingilta lisää, kun tämän mies Jeremiah pyysi kaikki alas ilmoitusta varten. Jeremiah ilmoitti hänen ja Starlingin eroavan ja hänen lähtevän välittömästi Englantiin. Oudoksuin tätä, sillä Starlinghan oli juuri äsken ollut vielä junailemassa minusta pettäjää. Eikö hän ollut tiennyt tulevasta ilmoituksesta?
Tätäkään en kyllä ehtinyt miettiä, sillä isäni ja äitini poimivat minut firman suunnitteluhuoneeseen yksityiseen keskusteluun. Arvasin heillä olevan jotain pahaa sanottavana, mutta siinä tilanteessa en arvellut minkään, mitä he sanovat, voivan enää murtaa mieltäni paljoakaan. Olin tietysti väärässä.
--Jatkuu--
Osta paljon makkaraa! Nyt puolueettoman tuktimuksen mukaan 23,5% saman verran rasvaa kuin aikaisemmin!
XOR hits'99 - vuoden ODOTETUIN levy, MASSIIVINEN uutuus, PAKKO-OSTOS!
--Jatkuu--
Mitä vanhemmillani olikaan mielessä? Sen täytyi olla jotain todella vakavaa, sen näki heidän ilmeistään, siitä tavasta, millä he vetivät minut syrjään juhlavieraiden joukosta. Voisiko se sittenkin vielä lisätä kärsimystäni? Kohtalokkaat sanat tulvivat hitaasti Edwardin suusta. Ne painuivat hitaasti mieleeni kuin tulinen poltinrauta. Minua ei liikuttanut se, että Jeremiah oli jättänyt Starlingin, koska he olivat puolisisaruksia Maybellen puolelta, mutta sitten sain tietää, että Betsykin oli minun puolisisareni Edwardin puolelta! Vajosin lattialle epätoivossa. Miten voisin enää olla Betsyn kanssa? Renardkin! Emme voisi ikinä hankkia lapsia!
Maybelle hävisi huoneesta, Edward jäi sinne vielä kanssani. Hetken kuluttua Betsy ryntäsi huoneeseen ja yritti saada selvää tilanteesta, siitä, mikä minua vaivasi. Vuodatin Betsylle kaiken, minkä Edward vielä vahvisti, ennen kuin jätti meidät kahden kesken. Siinä tilassa en enää peitellyt mitään vaan kerroin Betsylle saman tien myös Starlingista ja Jeremiahista ja pikku Renardista. Olimme molemmat täysin shokissa. Lähdin hortoilemaan jonnekin huoneesta, jolloin Maybelle sysäsi minulle Lucyn, joka oli ottanut jotain huumetta ja oli sekaisessa olotilassa. Yritin sanoa Maybellelle, etten ollut missään kunnossa Lucysta huolehtimiseen ja anelin ja rukoilin Lucya, että hän olisi kiltisti ja rauhallisesti ja ottaisi minun sekavan tunnetilani huomioon. Lopulta vain jätin Lucyn jonnekin nojailemaan. Sekasortoa lisäsi se, että Danny Blake oli herännyt koomastaan.
Satuin työhuoneeseemme. Parin sekunnin kuluttua makasin sen lattialla pyörtyneenä, sillä en kestänyt siellä kohtaamaani näkyä. Betsy makasi liikkumattomana lattialla pilleripurkki kädessään!
Herättyäni olin useita minuutteja vain sikiöasennossa hytisevä möykky, jota oikein kukaan ei saanut rauhoittumaan. Maybelle luovutti jo alusta. Betsy oli jo viety ambulanssiin. Lopulta sain kuitenkin edes jotenkuten itseni koottua ja ryntäsin alakertaan kaiken ihmismassan läpi. Hetken katsottuani keittiön seinää juoksin autolleni ja ajoin liikenteen läpi sairaalaan, missä sain tietää, että Betsy oli toipumassa. Otin hänen kätensä omaani ja pidin siitä kiinni hyvin pitkän aikaa.
Lopulta sairaalaan tulivat myös Jack Blake, sekä Maybelle ja Edward. He selvittivät, että Jackin ex-vaimo Alice kiristi Jackia tiedolla siitä, että Betsy oli Edwardin lapsi. He olivat kehittäneet suunnitelman, jossa illan traagisia tapahtumia käytettäisiin hyväksi voittamaan yleinen mielipide puolellemme ja jossa Alicesta tehtäisiin tarinan konna. Jack Blake myisi omistamansa 52% Blake Fashionsin osakkeistaan Edwardille, jolloin Alicelle ei jäisi enää mitään sanomista firman asioihin. Mutta tämä merkitsisi minun ja Betsyn puolisisaruuden paljastamista julkisuuteen. Minä halusin vain olla Betsyn kanssa, joten halusin jättää päätöksen hänelle.
Kaikkien katseet kääntyivät sairaalavuoteella makaavaan Betsyyn. Hän osoitti ilmeettömänä hengissäpitokoneen virtakytkintä. Maailmani romuttui täysin. (ainakin pariksi viikoksi)
Oleilin tapani mukaan nuorena ja komeana Thornbridgejen olohuoneessa, kun vieraita alkoi saapua Markin ja Betsyn kutsumina. Tervehdin vieraita kohteliaasti ja tyylikkäästi, mutta sitten sydämeni alkoi pamppailla kun sisään astui naiskauneuden henkilöitymä, neiti Shirley Wilkins. Suutelin charmikkaasti hänen kättään.
Minulla oli vain satunnaista juttuseuraa, kun en oikein tuntenut ketään, eikä oikein löytynyt yhteisiä keskustelunaiheita. Tämä ongelma minulla oli myös Shirleyn kanssa, joten en päässyt juuri lähestymään häntäkään.
Sittemmin Maybelle tarjosi minulle työpaikkaa Thornbridge Creationsilta. Aluksi kavahdin työnteon ajatusta, mutta kun tarkemmin tuumin asiaa, tajusin edut: Shirley oli Thornbridgellä sisäänostajana. Työpaikalla minulla voisi olla tilaisuus lähestyä häntä paremmin, jos vain pääsisin hankintaosastolle. Tietysti rahakin olisi tarpeen. Sitten Edward tuli puhumaan minulle asiasta. Hän tiedusteli työkokemustani. Selittelin, että en ollut oikeastaan erikoistunut millekään alalle, koska olin tehnyt niin monenlaisia asioita (tuhlannut rahani mitä monituisimpiin asioihin). Ehdotin, että voisin pärjätä hankintaosastolla, kun minulla kuitenkin oli 'sekalaista bisneskokemusta'. Asiaa ei lyöty vielä lukkoon, mutta olin melko varma että saisin paikan.
Kehitin työtarjouksesta tekosyyn lähestyä Shirleyta. Kun olimme kahden kesken, totesin/kysyin ohimennen (ilman sen kummempaa syytäkään) että tämä vaikutti olevan kovin hyvä ystävä Rosen kanssa. Hän tokaisi samantien Rosen olevan hänen tyttöystävänsä, ja uskoen, että tämä kommentti olisi lyönyt minut tarpeeksi ällikällä (niinkuin löikin, olinhan arvellut tätä mahdollisuutta, mutta tämä suorasukaisuus yllätti minua kovin) ja ettei minulla olisi muuta sanottavaa, hän livahti pian pois. Menin sitten hänen peräänsä ja kerroin varsinaisen asiani. Ehdotin, että voisimme illastaa yhdessä, ja hän voisi kertoa minulle yhtiöstä, kun en ollut siihen vielä lainkaan perehtynyt. Shirley oli kovin vastahakoinen, ja sain lopulliseksi vastaukseksi 'Ehkä ensi viikolla', eli jyrkkä ei. Mutta ei se minua lannistanut, olin aivan varma että tämä Shirleyn seksuaalinen suuntautuminen olisi pian ohimenevää ja ennenpitkää saisin hänet myös kiinnostumaan itsestäni. Menin myös kyselemään psykiatrilta, josko hän osaisi neuvoa, miten voisin ohjata 'erään ystävän' takaisin raiteilleen. Psykiatri höpötti jotain itsensä löytämisestä, mitä potaskaa.
Sittemmin kuulin Rosen joutuneen sairaalaan. Tässä vaiheessa olin jo kovin harmistunut Shirleyn oleilusta Rosen ja Lucyn seurassa. Myöskin minua vaivasi yleinen hämmennys, kun kaikenmoista kummallista tapahtui talossa, ja juttuseuran puute. Onnistuin kuitenkin ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja aloin pohtia, miten voisin tästä tilanteesta hyötyä.
Kukaan ei tuntunut tietävän, miksi Rose oli joutunut sairaalaan. Tämä oli valitettavaa, koska yritin kiivaasti pähkäillä jotain hänen pään menoksi. Ajattelin, että mikäli hän oli sairaalassa huumeiden tai lääkkeiden tms. myrkyllisten aineiden takia, voisin lavastaa sen itsemurhayritykseksi. Kirjoittaisin itsemurhaviestin, jossa Rose tunnustaa murhanneensa Betsyn, koska hänellä oli suhde Markiin, tai jotain tämän tapaista. Sitten minun pitäisi käydä sairaalassa vaikkapa painamassa tyyny Rosen naamalle, jotta ei syntyisi ikävää tilannetta Rosen väittäessä itsemurhaviestiä väärennökseksi. Harkitsin myös toista suunnitelmaa, mikäli Rose palaisi pian sairaalasta. Puukottaisin itseäni lievästi kylkeen, ja sitten kaatuisin Shirleyn syliin. Tuskissani sopertaisin hänelle: "Rose teki tämän. Meillä on ollut suhde koko ajan, mutta nyt olen rakastunut sinuun. Kerroin tästä Roselle, ja hän sekosi." Tietenkään en siis kuitenkaan saanut mitään toteutetuksi, kun en edes ollut kunnolla tilanteiden tasalla.
Kun saavuin paikalle olivat kaikki jo paikalla. Maybelle tiedusteli muutamaa asiaa, ja tartuin sitten toimeen. Aluksi kiinnostin muutamaa henkilöä, mutta sen jälkeen en tehnyt juuri muuta kuin täytellyt laseja ja huuhdoin niitä. Kirjeen sain annettua Jeremiahille, kun hän itse tuli keittiöön Maybellen innoittamana, jolta olin aiemmin kysellä Jeremiahista. Kirje sai Jeremiahin suunniltaan ja hän poistui paikalta ennenkuin ehdin edes puhua hänen kanssaan. Tämän jälkeen päädyin masentuneisuudessani piruilemaan kaikille tyhmille amerikkalaisille. Kun Jeremiah kerran päätti lähteä takaisin Englantiin, ei minulle jäänyt mitään syytä jättää mitään paikalla tapahtunutta kirjoittamatta juorulehteeni. Sain todellakin aika paljon selville, en aivan kaikkia motiiveja, mutta kuka niistä välittää, kunhan teko tiedetään.
Olin saapunut isäni kanssa Thornbridgejen kartanomaiseen asumukseen aika lailla etuajassa, ja oloni oli erinomaisen epämukava ja väärässä paikassa oleva aluksi. Istuskelin jossain ja toivoin ettei kukaan kiinnittäisi minuun liikaa huomiota. Vieraita alkoi kuitenkin kaikeksi onneksi pian valua sisään, ja oloni helpottui viimeistään kun Marlene saapui ystävättärensä kanssa paikalle. Alkuilta oli suhteellisen jäykkää seurustelua ainakin minun osaltani, ihmiset olivat kyllä kauhean miellyttäviä mutta no, en tiedä, ehkä se johtui vain Dannysta ja kaikesta muusta ihmeellisestä mitä mielessäni oli.
Niin, Danny.. kävin katsomassa häntä vähän väliä enkä koskaan ollut siellä yksin, niinkuin ei Marlenekaan saanut olla. Ihmisiä kävi kauhean tiheään Dannyn luona, mikä tietysti oli kauhean kilttiä ja huomaavaista heiltä, mutta minä olisin toivonut että sisko olisi saanut hieman viettää aikaa kahdestaankin Dannyn kanssa. Dannyn seurana oli sellainen nuori hoitaja, joka oli kyllä miespuolinen mikä oli hieman outoa, mutta hän tuntui kauhean vakuuttavalta sanoessaan että kyllä Dannyn tila pian paranee.
Isä oli sinä iltana hieman stressaantuneen tuntuinen ja puhui minulle muutamaan otteeseen taas siitä, kuinka minusta ja Markista pitäisi tulla pari. Maybellekin oli kuulemma ihan samaa mieltä, mutta vaikka pidänkin Markista kovasti, oli ajatus suhteellisen vieras - tiesinhän että Mark ja Betsy olivat seurustelleet jo kauan, ja he ovat niin kovin suloinen pari.
Pian sitten tapahtuikin se, mitä me kaikki olimme odottaneet: Mark ja Betsy ilmoittivat meille ilouutisen, kihlauksensa! Ei niin että olisin ollut erityisen yllättynyt tästä, mutta kyllä se silti herätti tunteita.. kuten myös isässä, joka vaikutti hyvin nyrpeältä sen jälkeen. Minä olin vain onnellinen heidän puolestaan.
Jostain tuntemattomasta syystä päädyin eräässä välissä juttusille Michellen kanssa... naisparka vaikutti jotenkin vielä normaaliakin hermostuneemmalta, ja kertoi minulle luottamuksellisesti hurjia asioita Stewartin ja hänen suhteestaan. Hän ei luonnollisesti halunnut paneutua yksityiskohtiin, mutta käsitin kyllä paremmin kuin hyvin että heidän suhteessaan oli jotain ongelmia - Michelle-parka oli täysin vakuuttunut siitä että heidän välillään ei enää ollut rakkautta. Olin kuullut ohimennen alakerrassa pari ilkeämielistä sanaa siitä, että Stewartilla ehkä olisi toinen nainen, ja kerroin epäilyistäni Michellelle..
Niin, ja tietysti kutsuilla oli se maalaisserkku, Harvey.. olin koko illan katsellut häntä etäämmältä ja kääntyillyt pois täysin paniikissa hänen vilkaistessaan suuntaani. Michellen kanssa käymäni keskustelun jälkeen kuitenkin sain päähäni mennä puhumaan Cicelyn, psykiatrimme, kanssa, ja hän kannustikin minua olemaan välittämättä siitä että isä halusi naittaa minut ihan toiselle miehelle. En kuitenkaan voinut vain jättää isän mielipidettä huomiotta, ja vaikka Cicely sai minut vakuuttumaan siitä, että joskus kannattaa vain tehdä oman päänsä mukaan, halusin silti kertoa isälle kiinnostukseni kohteesta.
Alakertaan takaisin saapuessani olin innoissani kuin pieni lapsi, rakastuminen kuumotti korviani enkä edelleenkään voinut mennä puhumaan Harveylle. Pari lasia viiniä nopeasti juotuani istuin sitten tuolille hänen viereensä ja puhuin jotain - ei itseasiassa ole mitään aavistusta siitä, mitä se mahdollisesti oli, mutta taisin puhua liian nopeasti ja hän varmasti huomasi hermostukseni.. mutta tietenkin juuri sillä hetkellä kun asiat alkoivat sujua, alkoi illan murhenäytelmä.
Huutoa ja juoksua, paniikkia ja sekavuutta, en pysty kertaamaan itselleni mitä tapahtui. Betsyn huudettiin tehneen itsemurha, joku puhui myrkystä ja Frank oli kuulemma kantanut Betsyn sairaalaan.. aloin elätellä mielessäni kauhukuvia myrkyttäjästä ja pelkäsin hirveästi. Kaiken hässäkän keskellä pian Liberty kaatui lattialle, selkeästi jonkin aineen vaikutuksen alaisena, ja kaikki pelkäsivät taas, Michelle oli ihan hysteerinen, ja sitten Rose kaatui alas portaita ja hänen huudettiin saaneen keskenmenon - minä en tiennyt hänen olleen raskaanakaan.. Kaikki oli niin mielipuolisen sekavaa, itkin ja koetin rauhoittaa Michelleä.
Kaiken murheen keskellä tosin tapahtui jotain hyvääkin - Danny nimittäin heräsi! Hän ei ensin ollut kykeneväinen puhumaan, mutta hymyili meille, ja Marlene oli kertonut hänelle lapsesta.. olin siitä niin onnellinen, kaiken sen murheen keskellä. En saanut kaiken sekavuuden keskellä enää toista tilaisuutta puhua Harveyn kanssa, mutta olin juuri aikeissa kirjoittaa hänelle rakkauskirjeen, kun pääsin todistamaan outoa kohtausta: herra Fitzgerald esitti STEWARTILLE syytteen Dannyn ampumisesta, ja olimme tietenkin kaikki aivan ällikällä lyötyjä, mutta Danny kuulemma muisti sen ihan itse.. Fitgerald sanoi joutuvansa pidättämään Stewartin, ja kuvaukset loppuivat siltä päivältä Michellen ylitraagiseen hyvästi-kommenttiin miehelleen.
|
Saippuaoopperalarppi - Yleinen tiedote Saippuaoopperalarppi - Hahmot Saippuaoopperalarppi - Luonnokset ja kuvat Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle Takaisin pääsivulle |
|