Tiedemieslarppi / Infiltraatio 1 - Rodut
Tiedemieslarppi / Infiltraatio 1 - Cytomorfocus Nislicus -projekti
Tiedemieslarppi / Infiltraatio 1 - Debriefit
Takaisin Halzagurkin tapahtumasivulle
Takaisin pääsivulle
Dosentti Hannes Sarvela kutsuu joukon biologeja, bioteknikoita, biokemistejä ja muita tiedemiehiä kotiinsa keskustelu-illalliselle Viikin biokeskuksen eläinmutaatioita käsittelevän seminaarin päätteeksi. Kun arvon tiedemiehet saapuvat paikalle, ei Hannesta näykään missään. Ovessa vain on lappu: 'Olen kaupassa, tulen kohta, olkaa vain kuin kotonanne'.
Vähitellen, kun Hannesta ei kuitenkaan ala kuulua ja ihmiset alkavat saada omituisia sairauskohtauksia alkaa käydä selväksi, että jokin on todella pahasti vialla.
Sadun elämä on ollut aina tasapainoista ja rauhallista. Hän asui Oulussa, kunnes lukion jälkeen hän siirtyi Helsinkiin opiskelemaan ja lopulta takaisin Oulun Yliopistolle. Hän on erittäin ylpeä saavutuksistaan ja on jatkuvasti mennyt elämässään eteenpäin. Hän ei pidä Yliopiston virallisuudesta, hän olisi valmis siirtymään tämän tutkimuksen loputtua kaupalliseen tieteeseen. Biokemian laitoksen johtaja Erkki Nuojua on Sadun mielestä rasittava mies. Erkki on hyvä, mutta ei niin hyvä, kuin luulee olevansa. Teemu on fiksu mies ja Satu onkin iskenyt Teemuun jo silmänsä. Kerran he olivat illallisella yhdessä, mutta kummatkin olivat hiukan jännittyneitä ja illallinen meni turhaan muodolliseen jutteluun.
Satu tunnistaa myös nämä:
Teemu on aina ollut hyvin hiljainen, mutta hänellä on silti vahva itsetunto. Vaikka suurin osa ihmisistä luokittelisi Teemun ujoksi, Teemun mielestä useimmiten on vain turhaa ilmaista oma mielipiteensä. Silti, jos riitaan joudutaan, Teemu pysyy mielipiteessään. Teemu on kotoisin Haapavedeltä. Teemu on aina ollut hyvin älykäs. Teemu kävi kotikaupungissaan lukiossa, mutta siirtyi lopulta sitten Ouluun opiskelemaan. Teemun äiti kuoli kaksi kuukautta sitten, mikä lisää Teemun apeutta viime aikoina. Kerran Teemu oli illallisella Sadun kanssa, mutta Sadun hermostunut tyyli puhua kokoajan jotain, edes muodollisuuden vuoksi, pakotti Teemun vastamaan vain samoilla latteuksilla. Satu on ihan kiva nainen, mutta ei silti sopiva Teemulle. Teemu myöskin kammoaa työpaikkaromansseja.
Teemu tunnistaa myös nämä:
Erkki oli lapsena erittäin vilkas ja tiedonjanoinen. Erkki on elänyt Oulussa koko elämänsä. Erkillä on hieno vaimo, Jaana, joka on matematiikan opettaja. Erkki koettaa käyttäytyä arvonsa mukaisesti joka paikassa. Erkki vihaa kaikenmaailman teoreetikoita, jotka eivät edes tiedä, mistä puhuvat. Erkki arvostaa omia saavutuksiaan yli muiden.
Erkki tunnistaa myös nämä:
BZZZ.... INTERSTELLAR MESSAGE FOR AGENT ET-Q7. SENDER: HQ. SUBJECT: INFILTRATION. MESSAGE FOLLOWS....
”GREETINGS AGENT ET-Q7. FIRST OF ALL, WE WOULD LIKE TO THANK YOU FOR YOUR COOPERATION. YOUR NEXT MISSION IS A TRICKY ONE:
TARGET: ERKKI NUOJUA, PROFESSOR OF BIOCHEMISTRY
OBJECTIVES: CAMP AT SARIOLA'S HOUSE, GUARD FOR ERKKI NUOJUA, REPLACE AND PRETEND, THESE SCIENTISTS ARE DANGEROUS FOR THE PROJECT, KEEP YOUR EYE ON THEM!
- HQ
(Olet hiiri, GM:t selittää.)
Marten oli nuorempana erittäin poliittisesti valveutunut nuori, jonka koko elämä on tuhrautunut tieteeseen. Marten on erittäin tyytyväinen nykyisestä asemastaan ja alaisistaan. Hannes on Martenin työpaikkatuttu, joka hoitaa hommansa erittäin kiitettävästi läpi. Hannes on saanut paljon asioita aikaan ripeästi ja tehokkaasti. Martin käy välillä kateeksi, kun ei itse pääse tekemään konkreettista tutkimustyötä, vaan joutuu joutuvan paperityön alle. Työpaikka tuttuja ovat myös Hanneksen ryhmäläiset Eero Syvälahti ja Ilar Tarka, joista jälkimmäisen kanssa Marten tykkää puhua Viroa ihan vain sen pienen huvin vuoksi, jonka siitä saa. Ensimmäisessä keskustelussa Ilar jo osoitti rohkeasti mielipiteitään ja yhdessä he haukkuivat Viron presidentin. Marten puhuu hiukan huonoa suomea, englantia ja viroa. Martenin ystäviä monien vuosien takaa on myös Gary Longbow, jonka kanssa he joskus opiskelija-aikoina olivat jo yhteydessä kirjeitse. Gary siirtyi Suomeen aivan täysin Martenin pyynnöstä. Nopeasti lahjakas Gary nostettiinkin Turun Yliopiston Biotekniikanlaitoksen johtajaksi, jonka jälkeen Marten on ollut monilla samoilla illallisilla aivan sattumasta. Gary on mukava englantilaisheppu, joka tietää asiansa.
Marten tunnistaa myös nämä:
Eero on 48-vuotias biotekniikan tutkija. Hän on erittäin ansioitunut urallaan ja tekee loistavaa työtä. Hän on tällä hetkellä kamppailemassa munuaisen kehitysprojektin kanssa, jota johtaa Hannes Sarvela. Hanneksen lupsakka tapa johtaa ryhmää ärsyttää Eeroa suuresti. Eeron mielestä kannattaa aina tehdä työtä niin paljon kuin pystyy, jotta se saataisiin valmiiksi, eikä se jäisi myöhemmäksi. Eerolla on huikeat tulot ylitöistä johtuen. Hanneksen tarjouksesta illallisesta Eero ei kuitenkaan kehdannut kieltäytyä.
Eero on jo villeimmät elämänsä elänyt, nyt on enää jäljellä nautiskeltavat loppuvuodet. Eero oli opiskelija-aikoinaan hurja bailaaja ja miksei käyttänyt huumeitakin. Eeron elämä vakavoitu, kun hän vihdoin pääsi opiskelemaan genetiikkaa ja biotekniikkaa. Sitä ennen Eero oli opiskellut biologiaa. Eeron suhteet ovat olleet aina hiukan heikkoja, mutta on hänellä silti rakastavat vaimo ja muutama mukava kaveri. Eeroa ärsyttää Hanneksen kaltaiset ihmiset, jotka eivät koskaan kasva siitä luppovaiheesta ohi. Tämä illallinenkin on vain muodollinen kohteliasuus - eivätkö nämä ihmiset pysty parempaan? Eeron ääni on muuten erittäin voimakas, joskus jopa niinkin voimakas, että väittely kumppani voi säikähtää. Eero on viime aikoina tutustunut ryhmäläiseensä Ilariin, joka on erittäin mukava, joskin hiljainen tutkija. Marten, joka on Viikin biotekniikan laitoksen johtaja, on aina ollut niin kiireinen, ettei Eero ole ehtinyt tutustua häneen hyvin. Marten ja Ilar molemmat ovat virolaisia.
Eero tunnistaa nämä:
Ilar on biotekniikan tutkija Viikin Biotekniikan laitoksella. Hän tutkii sikiön munuaisen kehitystä Hannes Sarvelan ryhmässä. Samassa ryhmässä on myös Eero Syvälahti. Ilar on virolainen, eikä puhu suomea. Sen sijaan hän kyllä puhuu englantia ja viroa. Ilar on lahjakas tutkijana, mikä on erittäin hyvin, sillä Ilarille on kertynyt vuosia vasta 29. Viikin biotekniikanlaitosta johtaa Marten Saaro, joka on myös virolainen. Ensimmäinen keskustelu Martenin kanssa ajautui jo siihen, että rupateltiin ummet ja lammet, ja haukuttiin siinä samalla Viron presidenttikin.
Ilar on opiskellut virossa. Ilarin koulutus oli maan parasta, mitä silloin tarjottiin. Sitten Ilar siirtyi englantiin opiskelemaan, jonka jälkeen hän muutti suomeen. Ilarin englannissa olon aikana hän tutustui nykyiseen vaimoonsa, joka odottaa Virossa. Ilar pitää suomalaisista hyvin paljon. Erityisesti häntä liikuttaa tutkijoiden ammattitaito ja huumorintajun riittävyys tässä maassa. Ilar on tullut tänne nyt noin vuodeksi, jonka jälkeen hän lähtee kesällä takaisin, mutta aikoo kyllä muuttaa Suomeen jossain vaiheessa lopullisesti. Ilar pitää hyvästä ruuasta ja aina kun mahdollista, Ilar syö ja kommentoi kuin kulinaristi konsanaan. Ilar nauttii Suomessa olo ajastaan hyvin paljon.
Ilar tuntee nämä:
Taina on Helsingin Anatomian laitoksen uusi johtaja, joka havittelee suuria ja palvelee vain tiedettä. Taina ei kaihda keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Taina on tullut sivistämään itseään tähän seminaariin, mutta tähän mennessä asiat ovat olleet kuolettavan tylsää tieteellistä löpinää. Tainan väsymys on ollut uskomaton, mutta häntä on piristänyt vaivautuneen näköinen mies, jonka hän myöhemmin tunnisti Eero Syvälahdeksi, exexexex-rakastajakseen. Taina muistaa vielä ajan, kun Eero oli aina yhtä sekaisin, eikä tehnyt muuta kuin bailasi.
Taina on ollut pienestä pitäen hyvin ahkera puuhailemaan asioita. Taina uskoo, että kova työ palkitaan, mutta vilpillinen palkitaan paremmin. Paras ratkaisu Tainasta on tehdä kovaa vilpillistä työtä, eikä Taina ole koskaan kaihtanut käyttää naisellisia apujaan siihen. Viimeisin huijaus onnistui täydellisesti, Taina sai siirrettyä anatomian laitokselle myönnetystä rahasta osan omalle tilille, eräänlaisina ”remonttimaksuina”. Tainaa ottaa päähän tämmöiset tieteelliset miehet, jotka eivät saa aikaan mitään. Olisivat jollain alalla, jossa he saavat aikaan jotain konkreettista ja suurta. Tämä geenipiperrys on Tainasta hyvin, hyvin säälittävää. Onneksi Tainalla on erittäin lahjakas anatomian dosentti Calle Selin mukanaan, jonka kanssa voi jutella niitä sun näitä aina tauoilla. Calle on ruotsalainen, joten yleensä Taina puhuu englantia, mutta välillä myös ruotsia. Calle opettaa opiskelijoita ja tutkii omassa ryhmässään murtamaahiihdon lihasrasitusta. Taina opiskeli biologian laitoksella, josta siirtyi sitten anatomianlaitokselle opiskelemaan ja myöhemmin tutkijaksi. Taina ei anna turhautumisensa näkyä muussa kuin jäätävässä hymyssään.
Taina tunnistaa nämä:
Calle on 44-vuotias Helsingin Anatomian laitoksen dosentti, joka opettaa opiskelijoita ja tutkii murtomaahiihdon lihasrasitusta. Calle pystyy hyvin mahtipontisesti selittämään, mihin kaikkiin lihaksiin murtomaahiihto vaikuttaa ja kuinka paljon. Calle on itse fanaattinen murtomaahiihtäjä. Callen johtaja Taina Halva, joka siis johtaa koko Anatomianlaitosta, on tylsä nainen. Hän on masentavan itsekeskeinen lurjus, joka vain jaksaa jauhaa kaikesta tylsästä koko ajan. Calle ihmettelee, miten tuommoinen voi johtaa kokonaista laitosta.
Calle on alunperin ruotsalainen. Calle opiskeli ruotsissa, mutta koska työ loppuivat sieltä, Calle siirtyi suomeen, jossa hänet päästettiin tutkimaan murtomaahiihtoa, joka on hänestä ollut aina niin hieno laji. Callen naisasiat ovat aina olleet oikeilla raiteillaan, Calle on vihdoin menossa naimisiin, tarkkaan ottaen ensi syksynä. Callen tuleva vaimo on suomalainen pääkaupunkiseudulta. Calle on visusti päättänyt opetella suomea, mutta nyt vasta hän osaa sano perusfraaseja, kuten Saisinko voita?, Missä voin vaihtaa rahaa? jne. Calle on aina esittänyt hirveän rohkeaa kaikille naisille, Calle on havainnut, että se toimii. Callelle kasvaa nopeasti partaa, mutta hän ajaa sen aina pois. Calle puhuu aivan sujuvasti ruotsia ja englantia.
Calle tunnistaa nämä:
Timo on nyt 39-vuotias professori, mutta nuori ikä ei vähennä hänen tietovarastoaan. Hän on aina ollut erittäin ahkera ja valveutunut persoona, joka jo opiskelija-ajoillaan nautti Yliopistolla olosta niin paljon, että väitteli melko pian sen jälkeen, kun oli päässyt kiinni urastaan. Hänen väitöskirjansa julkaistiin Yliopiston kirjapainolla, ja se sai suurta huomiota näissä piireissä. Timon jatkuva tiedonjano on ajanut hänet tähänkin seminaariin. Timo on tähän saakka nauttinut kuulemastaan, asia on ollut erittäin kiinnostavaa, vaikka ei kuitenkaan aivan hänen alaansa. Timoa ei ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka valitsevat tylsän työn, kun näinkin kiinnostava ammatti on olemassa. Timolla ei ole vaimoa, mutta harkitsee, josko hän menisi naimisiin naisystävänsä kanssa. Timo on erittäin romanttinen ihminen, jos vain sille tuulelle sattuu. Timo ei ole koskaan oikeastaan pitänyt muodollisista toimituksista, vaikka jossain määrin nauttiikin johtajan paikalla istumisesta. Timon kanssa seminaarin lähti Kalle Himanen, kemian tutkija, jota Timo arvostaa suuresti hänen yritteliäisyyden ja ahkeruuden perusteella. Muutenkin miellyttävä mies, Kalle, on ollut Timon seurana ja juttukaverina, jos jokin asia on puhututtanut kuulijoita. Timosta on vuosiensa aikana kehkeytynyt todellinen seurapiirihai, joka pitää huolta siitä, että sosiaaliset suhteet ovat kunnossa.
Timo tunnistaa nämä:
Kalle on nyt vasta 27 vuotta. Kalle on ehtinyt tässä jo opiskellaaivan tarpeeksi, ja on siirtynyt oikein hyvin alkaneelle uralle. Kallella on oikeastaan kaikki mennyt aina aika hyvin. Kallella on jopa aika iso asunto, satunnainen naisystävä, jonka kanssa välillä suhde muistuttaa ystävyttä, välillä rakkaussuhdetta ja välillä he elävät kuin aviopari. Kallen opintolainakin on jo maksettu, nyt pitäisi vaan saada asunto omaan haltuun. Kalle on aivan heikkona kaikkiin viineihin, erityisesti ranskalaisiin ja italialaisiin.
Kalle tunnistaa nämä:
Pentti, 67v, toimii Helsingin yliopistolla biologian professorina. Hän on vanhan koulukunnan biologi, eikä itse olisi halunnut, että sisaralat biotekniikka ja biokemia saavat nykyään koko ajan enemmän ja enemmän julkisuutta. Syynä tähän on se, että Pentti on kristinuskovainen ja pitää bioteknisiä mutaatio/solukokeita Jumalan tahdon vastaisina. Hän vastustaa kloonaamista ja geneettisiä parannuksia. Hän on kuitenkin säädyllinen ja rauhallinen, niin kuin hänen mielestään hänen ikäpolvensa ihmisten tulisikin olla. Niinpä hän on tähän mennessä tyytynyt vain kommentoimaan kun kysytään, ja hiljakseen suosimaan perinteistä biologista luonnontutkimusta, kuten sademetsientutkimusta. Hän tuli mutaatioseminaariin tarkkailemaan, olisiko jo aika/saisiko hän tarpeeksi materiaalia, että hän voisi tuoda asian esille julkisella foorumilla ja tuoda oman painavan mielipiteensä esiin kloonauksesta.
Hänen oma tutkimusryhmänsä on viime aikoina tutkinut yhdessä Lääketieteellisen korkeakoulun kanssa eräiden Amazonin kasvien (lajia Cytomorfocus Nislicus) parantavia vaikutuksia ja mahdollisuuksia niiden viljelemiseen. Lääketieteellisen vaatimuksesta mukana on ollut myös bioteknikoita, tutkimassa mahdollisia geeniparannuksia kasvamiseen ja sopeutumiseen. Lääkiksen tyypit ovat aina niin kustannus/hyöty-kaavaan jämähtäneitä. Ryhmä ei ole viime aikoina edistynyt hirveästi. Kasvit kyllä todistetusti auttavat Parkinsonin taudin hoidossa, mutta vaikuttavaa ainesosaa tai onnistumista kasvin keinoviljelemisessä ei ole tullut.
Pentin alaisina työryhmässä toimivat Terhi Sade, Heikki Räsänen ja Tapani Fastholma. Terhi on ollut läheisessä yhteistyössä Pentin kanssa jo viitisentoista vuotta, joten he tuntevat toisensa hyvin. Terhi on noin nelissäkymmenissä oleva nainen, äärettömän mukautumiskykyinen ja mukava. Hän on jokseenkin ambivalentti ja poikkitieteellinen, oiva lähtökohta erilaisille rakentaville mielipiteille. Terhiltä riittää aikaa työryhmän lisäksi myös opettamiseen yliopistolla. Työryhmässä hän on toiminut lähinnä avustavana tutkijana, joka on tarkistanut ja kommentoinut muiden tuloksia.
Heikki taasen on turhan itsepäinen, mutta osaava tutkija. Hän on viime aikoina työskennellyt yhä enemmän Yliopiston kasvititieteellisessä puutarhassa kokeellisen tutkimuksen parissa. Hänen osatyöryhmänsä selvittää erilaisten ympäristömyrkkyjen ja saastumisen vaikutusta Cytomorfocus Nislicus -lajikkeen menestymiseen.
Tapani on nuori, vielä opiskelemassa oleva tutkija, joka suorittaa Pro Gradu –tutkielmaansa Ilmastotekijöiden merkityksestä Cytomorfocus Nislicus -lajikkeen selviytymiseen tutkimuksen yhteydessä.
Pentti tunnistaa myös nämä:
Terhillä on jokseenkin avoin, ja ehkä hieman yksinkertainen elämänkatsomus. Hän on ailahtelevainen, mutta myös mukautuvainen, eikä hänellä tunnu olevan vahvaa mielipidettä lähes mistään, paitsi nyt siitä, että hän haluaa kaikille sallittavan oman mielipiteensä. Hän ei jaksa huolestua suurista muutoksista, niihinhän hänellä ei kuitenkaan ole sanaa. Hänelle on tärkeää vain, mitä hänen ympäristössään tapahtuu. Kaikkien ominaisuuksiensa puolesta Terhi olisi sopinut ehkä ennemmin valtiotieteelliseen tai humanistiseen tiedekuntaan, mutta hakuvaiheessa hän vain päätyi biologiaan, ja päätti sitten jäädä sinne.
Terhin henkilökohtaisesti tuntevat pitävät Terhiä varmastikin hieman omituisena. Toisaalta hän on ihanneihminen, koska hän tulee toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta hänen ailahtelevaisuuttansa ja mielipiteettömyyttänsä voi pitää vähintäänkin omituisena.
Terhi toimii tällä hetkellä biologian professori Pentti Erosen Cytomorfocus Nislicus -työryhmässä eräänlaisena jokapaikanhöylänä, hän tarkistelee muiden papereita ja tutkimuksia. Penttiä hän pitää aivan liian jäykkänä, muttei anna sen näkyä. Pentti on todella konservatiivinen, hän haluaa biologian tutkimuksen vain junnaavan paikoillaan. Muita tuttuja ryhmästä ovat Heikki Räsänen, 42 -vuotias biologian dosentti, joka on hieman kiivas, mutta ainakin omaperäinen. Heikki on naimisissa Turun yliopiston Kemian dosentin, Asta Turusen kanssa.
Viime päivinä Terhi on luonteensa mukaan jutustellut useiden henkilöiden kanssa, mukaan lukien Asta Turunen, Tero Sakaria ja Satu Kuusinen.
Terhi tunnistaa myös nämä:
Tällä hetkellä hän on keskittynyt tämän kerätyn tiedon analysointiin, erityisesti hän haluaa selvittää, miten eriasteinen saastuneisuus vaikuttaa kasvin elinmahdollisuuksiin. Myös tässä tutkimuksen vaiheessa häntä avustaa Tapani, joka on tekemässä graduaan lajikkeen menestymisen ja ilmasto-olosuhteiden välisestä riippuvuudesta. Osa tutkimuksesta on aineiston tilastollista analysointia, mutta Heikki on turvautunut myös Helsingin kasvititeteellisen puutarhan erityiskasvihuoneisiin, joissa hän on tehnyt kokeellista tutkimusta.
Omassa elämässään Heikillä on kaikki kohdallaan, hän on naimisissa Turun Yliopiston kemian dosentti Asta Turusen kanssa. Asta on kivenkova tiedenainen ja heillä on jonkinlainen sielujen samankaltaisuudesta aiheutuva helppous elää yhdessä. He ovat asuneet Turussa viime aikoina, koska Astan tutkimukset ovat vaatineet häntä pysymään siellä, kun taas Heikki pystyi työskentelemään sielläkin tilastollisen aineistonsa kanssa. Nyt he eivät ole nähneet pariin viikkoon, kun Heikki on ollut niin kiinni Helsingin kasvitieteellisen tutkimusten kanssa. Asta on viime aikoina ajanut vahvasti yritysten sponsoroimien salaisten gradujen alasajamista, Heikki on samaa mieltä.
Heikki tunnistaa myös nämä:
Luonteeltaan Tapani on hiljainen ja hieman vetäytyvä. Viime aikoina hän on auttanut Heikki Räsästä tämän tutkiessa yleisesti ympäristömyrkkyjen ja saastumisen vaikutusta lajikkeen kasvuun, sen viistotessa hänen omaa gradu-työtään. Tapanin oma elämä on kunnossa, hän on naimaton ja olisi varmasti hänen työtovereilleen yllätys, jos he saisivat tietää hänen viettävän varsin aktiivista yksityiselämää ympäriinsä bailaamassa.
Asta Turunen on 53 –vuotias kemian dosentti Turun yliopistolla. Hän on kivenkova tiedenainen, jolla on ensimmäisenä mielessä aina tieteen edut. Hän ylistää tieteen ideologiaa ja tuntee, että tieteen tehtävä on edistää ihmiskuntaa. Häntä onkin ärsyttänyt se viime aikainen kehitys, että yritykset sponsoroivat ihmisten graduja yhä enemmän ja samalla nämä gradut muuttuvat salaisiksi ainakin pariksi vuodeksi. Se sotii yleisiä tieteen pelisääntöjä vastaan. Asta olisi päässyt jo professoriksikin asti, mutta kieltäytyi paikasta, sillä ei halunnut enää lisää opetus- ja hallintotöitä tutkimuksiensa lisäksi.
Asta on naimisissa Helsingin yliopiston biologian dosentti Heikki Räsäsen kanssa. He ovat asuneet Turussa viime aikoina, koska Astan tutkimukset ovat vaatineet häntä pysymään siellä, kun taas Heikki pystyi työskentelemään sielläkin tilastollisen aineistonsa kanssa. Nyt he eivät ole nähneet pariin viikkoon, kun Heikki on ollut niin kiinni Helsingin kasvitieteellisen tutkimusten kanssa. Astan ja Heikin liitto on onnellinen, heillä on jonkinlaista 'sielujen sympatiaa', Heikinkin pääluonteenpiirteitä ovat päättäväisyys ja itsepäisyys.
Asta on tullut Helsingin Viikkiin paitsi yleisestä mielenkiinnosta, myös halusta saada ihmisiä taakseen tässä gradujen salausasiassa. Asialle on tehtävä jotain.
Hän puhuu puhtaan luonnon puolesta, ja haluaa vaikuttaa yliopiston kemianlaitoksen tutkimuksissa erityisesti kemianteollisuudessa käytettävien metodien ympäristöystävällisyyttä lisäävästi. Hän oli jo ylä-asteella kasvissyöjä. Nykyään hän pitää omaa linjaansa, jossa minkään ruoan nauttiminen ei ole erityisesti kielletty, mutta raaka-aineiden hankinnassa on täytynyt aiheuttaa mahdollisimman vähän tuskaa eläimelle ja mahdollisimman vähän kuormitusta koko ekosysteemille. Tero perustelee omaa näkemystään filosofisesti: Luonto on luonut lajit syömään toisiaan, mutta se voi tapahtua mahdollisimman vähällä tuskalla ja ekosysteemin kuormituksella.
Tero on kokenut äskettäin omassa henkilökohtaisessa elämässään ison vastoinkäymisen, kun hänen tyttöystävänsä jätti hänet. Vielä suurempi kolaus oli se, kun hän ymmärsi, millaisessa alistavassa suhteessa hän olikaan viimeiset kaksi vuotta elänyt. Tämä sai hänet kaipaamaan kadotettua viattomuutta, tahriintumatonta rakkautta, sitä nuoren elämän kauneutta, jonka hän nyt tajusi jokseenkin ohittaneen hänet. Kaikki tämä on jättänyt Teron mielen hieman epätasaiseen tilaan. Hän miettii päässään tapoja, joilla saisi edes palan tuota koskaan kokemattomaansa menneisyyttä nykyhetkeen.
Tero tuli kuuntelemaan seminaaria Helsinkiin, koska halusi jotain muuta ajateltavaa, kuin henkilökohtainen elämänsä. Hän ei oikein tiedä, mitä mieltä olisi eläinten geenimanipulaatiosta, eihän se periaatteessa aiheuta mitään pahaa kenellekään, mutta toisaalta biotekniikan tutkimuksessa käytetään huomattavan paljon eläinkokeita, joissa koe-eläimet kärsivät.
Muista ihmisistä seminaarissa Tero tuntee lähemmin ainoastaan Asta Turusen, joka on hänen työryhmänsä johtaja. Asta on kivenkova tiedenainen, joka asettaa tieteen tavoitteet aina muun ylle, ei siis mitenkään samanlainen kuin Tero, mutta he tulevat hyvin toimeen erilaisista lähtökohdistaan huolimatta. Ehkäpä Asta on juuri tietoisesti valinnut Teron ryhmäänsä antamaan vastapainoa itselleen. Terolla ei ole oikeastaan hajuakaan, miksi Asta halusi tulla hänen mukaansa tähän seminaariin.
Parina viime päivänä Tero on myös jutellut ahkerasti Helsingin yliopistossa biologiaa opettavan Terhi Sateen kanssa. Terhi on Teroa parisenkymmentä vuotta vanhempi, mutta heillä on joitakin samanlaisia elämänarvoja ja mieltymyksiä. Mitään sen kummempaa siinä ei kuitenkaan ole.
Henri Tossavainen on jo kuusissakymmenissä oleva vanhempi professori Turun yliopistossa. Hän kuuluu myös yliopiston konsistori-ryhmään ja hänellä on näin ollen valtaa koko yliopiston sisällä. Tästä vallasta hän nauttii suuresti. Henri on vallanhimoinen, eikä kaihda keinoja tavoitteisiinsa pääsemiseen. Suorastaan rikolliseen toimintaan Henri ei turvautuisi, mutta kaikenlainen kieroilu on paitsi sallittua, myös äärimmäisen kiinnostavaa. Henriä kiinnostaa kaikkeuden monimutkaisuus, hän haluaa etsiä kaiken takaa salaisia suhteita, näin niin luonnosta kuin ihmisistäkin.
Henri tuli Viikin luennolle yksin, vaikkakin oman yliopistonsa seurueessa. Henri tuntee olevansa ylempi kaikkia tavallisia tutkijoita, hän mieluiten puhuu vain toisten professorien kanssa, ja silloinkin vain kiinnostavia. Hän tuli luennoille tarkoituksenaan solmia suhteita muiden yliopistojen johtaviin hahmoihin ja samalla hän on hyvin kiinnostunut siitä huolestuttavasta kehityksestä, jota on tapahtunut Helsingin yliopistolla rahojenjaon suhteen. Voihan olla, että Turussakin joku keksii jakaa yliopiston varallisuutta uudestaan ja jättää matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan vähemmälle.
Niin ja sitten Hannes Sarvela on syöny sun aivot. (GM:t selittää)